Treeniä treeniä, joulu, treeniä...

Heippa taas pitkästä aikaa, lukijat. (jos teitä on...)
Paljon on virrannut vettä siltojen ali sitten viime blogauksen. Mutta eipä tässä ole ollutkaan ihmeempiä asioita kerrottavana. Parin viikon loma Osijekin reissun jälkeen ja sitten treeniä, väliin viikon joululoma sillä aikaa kun mylly oli rempassa ja nyt taas treeniä. Vaikka onhan tässä nyt treenit kulkeneetkin. Nojapuilla on monta rautaa tulessa, samoin hevosella, ja täytyy sanoa ettei sieltä ahjosta ole mitään kiinalaista murometallia tulossa ulos. Renkailla aika on mennyt tekniikoiden hiomiseen, uuden alastulon treenaamiseen ja pääosin voiman tekoon. Elikkä liiketreeniä tämä on ollut, perusjunnaamista.
Ja sitten vähän siitä myllyn rempasta, työn alla oli siis jo pitkään valituksen aiheena ollut palamonttu. Sinne kun ei voinut ilman patjaa tehdä mitään, muutoin kolisi kantapäät pohjan läpi betoniin. Nyt on trampan päädyssä uusi palamonttu, ja isompi monttu on rekin toiselta puolen palamonttua ja toiselta puolen mattomonttua kattaen renkaiden, nojapuuaisan, hypyn ja volttiradan alastulot. Ja se on Spiethin monttu eikä mikään Gymnovan "Hästens"-malli joka hajoaa yhteen alastuloon jos ei ole kovaa mattoa mattomontun päällä. Eli saa tulla kovaa ja korkealta. Se on tosin vielä aika jämäkkä, (lue: uutuudenkarhea) eli ei siihen ainakaan vielä voi tulla päälleen alas, muuten kuolee (no ei ehkä kuole, mutta sattuu aikas kovasti). Seikka, jonka uskon antavan meille tilaa myllyyn. (Kova monttu ajanee teamgymit kisikselle treenaamaan hyppyä, minitramppaa ja volttirataa) Eilen jo yksi tyttöjen ryhmä valitteli uutta monttua surkeaksi koska he eivät voi enää treenata alastuloa koska se on niin kova. Mutta kyllä se siitä pehmenee, Stuttgartissa leirillä ollessamme pääsimme kokeilemaan samanlaista monttua, ja se oli pehmeä. (Se on kylläkin jo 10 vuotta vanha :D) Pakko sen montun on olla alkuun kova, jos se olisi heti alkuun optimaalisen pehmeä, menisi se käyttökelvottomaan kuntoon parissa vuodessa.
No joo mut, eiköhän tässä ollut nyt tarpeeksi tällä kertaa, pitää tästä siirtyä kyökin puolelle safkaamaan kinkkua ja laatikoita ennen kuin lähden taas myllyyn treenaamaan.
Ciao!

WorldCup Osijek SR Finals.

Uijui! Onnistuin siinä mitä en pitänyt mahdollisena, eli paransin suoritusta karsinnasta. Ja millä marginaalilla! Tein finaalissa parhaan sarjani josta tuli pisteet 14,725. Virheitä joihin itse kiinnitän sarjassa huomiota että en tajunnut pitää ekaa schwalbea täyttä 2 sekuntia ja alastulossa oli pomppu. Näistä ehkä molemmista 3 kymppää vähennystä kummastakin. Muuten pirun hyvä sarja! Linkki siihen tästä. Ja finaalin tulokset on tässä. Kärkeä vastaan ei oikeastaan ollut vielä mahkujakaan. Edelle menivät Alexandr Balandin 15,825 RUS, Denis Ablyazin 15,175 RUS, Matteo Angioletti 15,100 ITA. Ja jätkillähän oli lähtöpisteitä 6,8 & 6,4 & 6,4 eli en oikein parempaakaan pysty omalla 5,9:lläni. Tuohon sarjaan pitää vaan saada se tuplatupla alastuloksi ja lähdöt 6,3:een. Sitten sillä alkaa jo pärjäämään. Kaikenkaikkiaan tämä viikonloppu oli erinomainen päätös tälle kisakaudelle. Nyt sitten olisi 2 viikkoa vapaata salilta ja sitten alkaa kova treeni ensi kevättä varten. Tavoitteena on saada se rengassarja 6,3-lähtöiseksi ja loppupinnat päälle 15:n.
Minä kiitän ja kuittaan, tämä oli hyvä kisakausi! Muilla jatkuu vielä Stuttgartin ja Glasgowin maailmancupeilla mutta minä lähden lomalle ---> Kaksi viikkoa intensiivisesti kuorkin ratissa että saan edes jotain fyrkkaa säästöön! :D

Kauden viimeiset kisat: PEM Turku & WC Osijek

Moikka taas, viime kerrasta onkin jo jonkin aikaa.
Rotterdamin MM:ien jälkeen seuraava kisa oli viime viikonlopun PEM-skaba. (Pohjois-Euroopan mestaruus) Paikka oli Turun kupittaa-halli. Joukkueena tehtiin hyvää tulosta, vaikka itse möhlinkin nojapuut ihan keturalleen (vaihteeksi) ja hepalla käynnissä ollut kauden paras sarja kaatui alastulon putoamiseen. Renkaat ja hyppy sen sijaan olivat hyvää tekemistä. Lauantain joukkueskabassa tuli renkailta 14,750. Finaalipäivänä sunnuntaina ei ollut niin virkeä ja hyvä fiilis kuin lauantaina, mutta renkaat kulki siitä huolimatta. Loppupinnat 14,600 jättivät Norjan Espen Jansenin 0,850 pinnan päähän kakkoseksi. Harmittaa vain että Tanska ei ollut taloudellisista syistä skaboissa mukana, Mathias Lee Hansenista olisi ollut kilpakumppaniksi renkailla. On se nyt tullut jätettyä taakse PM:n jälkeen sekä EM:eissä että MM:eissä. PEM-finaalit löytyy vielä jonkin aikaa yle areenalta jos joku tätä blogia lukee ja kiinnostaa nähdä. Taisi olla nimellä "kansainvälinen voimistelukilpailu".

Ja sitten maisema vaihtuu, lentäen Budapestiin ja sieltä vuokra-autoilla Osijekiin. Maat siis Unkari ja Kroatia, päivä torstai 4.11.2010. Illalla käytiin ottamaan tuntumaa kisatelineisiin. Ai niin, kisa siis maailmancupin osakilpailu, kategoria A. Viime vuonna täällä oli Gymnovan telineet, tänä vuonna uuden Spiethit, jes! Renkaat oli tosin vähän omituiset. Ne on ilmeisesti uutta mallia kun yläpalkki on leveämpi kuin niissä mitkä löytyy lämmittelyhallista ja Helsingistä. Eipä siinä mitään, niillä mennään mitä annetaan. Kisapäivä perjantai lähti käyntiin hyvien yöunien jälkeen kevyellä aamupalalla. Fiilis ennen renkaita ei ollut kovin hyvä; jännitti enemmän kuin missään kisassa tällä kaudella ja oli epävarma olo. Kaikki kuitenki kääntyi parhain päin siinä vaiheessa kun oli bodi päällä ja käsimerkki tuomarille näytetty. (Ei siis keskari vaan toinen käsi suorana kattoa kohden) Voimaosat olivat rutiininomaiset, eli tosi hyvät. Jonassoneissa oli vähän vaikeuksia, ne menivät nojan kautta eivätkä olleet jouhevat ja jättiläisissä kässärit huojuivat lähes vaarallisesti. Alastulossa tuli pieni pomppu, mutta kivi vierähti sydämeltä kun se kuitenkin tuli jaloilleen. Tämä sarja ansaitsi pisteitä 14,250 verran, mikä oikeutti pääsyyn finaaliin 5. sijalla. Kärjessä olivat Balandin (RUS, 15,500) ja Angioletti (ITA, 14,950). Heihin ei taida huomenna olla mahiksia mutta edelläni on 2 brassia toinen kympän ja toinen kahden päässä, eli heidät olisi mahdollista ohittaa. Täytyy vaan saada huomiselle kevyempi fiilis kuin tänään ja tehdä parempi sarja. Se tulee olemaan hankalaa, tällä kaudella on joka kerta finaali mennyt vähän huonommin kuin karsinta, johtuen siitä että edellispäivän ponnistukset painavat finaalissa. Toivotaan että huomenna käy toisin. Nojapuista vielä sen verran että... oli ihan pirun hyvä sarja!! Tänään oli omat mannat mukana ---> kädet ei lipsuneet vaan jättiläinen ja tippelt olivat tosi hyvät ja ilmavat. Muutenkin sarja oli tosi hyvä ja alastulo olisi tullut paikkaan ellen olisi ollut niin järkyttynyt siitä miten hyvin sarja meni että pomppasin 0,1 pinnan verran taaksepäin. Loppupinnat 13,400 ei riittäny finaaliin, pitäisi saada tohon sarjaan lisää vaikeutta että sillä pärjäisi kansainvälisellä tasolla. Nyt siinä on vaivaiset 4,8 lähtöjä.
Mutta, semmoisia fiiliksiä nyt, huomenna tulee lisää rengasfinaalin jälkeen!

MM Rotterdam 2010 part II

Terveisiä taas Rotterdamista. Se on nyt kisa ohi. Joukkueena tehtiin hyvä kisa, 320 pisteen tavoitteestä jäätiin vain vajaat 3 pinnaa. Hevosella tuli eniten härsimisiä, 3 tippui ja Ilkka tuli alastulon hepan väärälle puolelle, yhteensä annettiin muille tasoitusta n. 5 pinnaa hepalla. Ja sitten enempi omista tekemisistäni, nojapuut oli ihan fiasko. Heti alkusarjassa rupesin ajattelemaan jättiläisessä liikaa sitä etteivät jalat vain osuisi mattoon (mistä tulisi 3 kymppää vähennyksiä) ja koukistin jalkoja jo laskussa mikä sotki koko liikkeen rytmin totaalisesti josta seurauksena oli putoaminen. Mannakupilla vierailun jälkeen kädet luistivat tippeltissä ja munasin senkin liikkeen. Kaiken päätteeksi tein vain kerätuplan allastuloksi. Loppupinnat 10 ja risat. Onneksi muut tekivät hyvin nojiksilla niin munaukseni ei satuttanut joukkuetta niin paljoa.

Rekillä oli ongelmia pujotusmuljauksen kanssa, en saanut sitä ojennettua ulos vaan pyörähdin yhden extrakierroksen tangon lähellä ennen kuin tuikkasin sen vaakatasoon ulos (pitäisi ojentaa käsille).

Sitten yksi teline välissä ja valmistautuminen hepalle. Sarja lähti hyvin liikkeelle, Sivadossa (taakse matkustus) oli vähän ongelmia mutta sain sen kuitenkin runtattua, wendeswingien jälkeinen nousu kaarillekin meni, siinä vaiheessa jo ajattelin että ”Jes, tää menee läpi” mutta sitten tipuin fransussa, FRANSUSSA, ei helkkari, ei siitä pitäisi alas tulla. Taas sitten vauhtia mannakupin kautta ja alastulo kunnialla.

3 epäonnisen telineen jälkeen jännitti mennä renkaille, en tiennyt yhtään mikä nyt olisi kunto. Etukäteen olin uumoillut että onnistuneella sarjalla olisi mahkut saada 14,400. Aiemmat ennätyspinnat kv-kisasta ovat 13,975 viime vuoden MM:eistä ja tämän vuoden Ghentin maailmancupista. Siihen sarjaan olen parantanut lähtöjä 0,4 pinnaa. Alku meni hyvin, jättiläisissä pientä virhettä ja alastulossa 3 kympän askel. Sen jälkeen ajattelin että ”helkkari, meneeköhän edes 14 rikki”. Loppupinnat olivatkin 14,525! Heikki oli sarjani ajan seisoskellut yhden E-tuomarin takana ja kertoi että ennen jättiläisiä sarjassani oli 0,3 vähennyksiä. Ihan pirun hyvin! Kisan jälkeen loppuverryttelyjä tehdessä mietin että tuplatupla loppuun paikkaan ja siinä olisi ollut 15,200 loppupinnat. Tässä on nyt näköjään hyvä kunto ajatellen ensi kevään EM:jä. Sinne vielä vähän parannusta jättiläisiin, tuo uusi alastulo ja heilaus nojavaakaan sarjaan niin siinä olisi lähtöjä 6,5 ja loppupinnat jopa 15,400 luokkaa. Kyllä tässä nyt jäi renkaiden ansiosta hyvä maku suuhun. Hyppykin meni vielä hyvin, teipatulla nilkalla tuli kasamatsu pikkupompulla.

Nyt vaan jännätään riittääkö Tomin 16,016 keskiarvo hypyn finaaliin, tällä hetkellä Tomi roikkuu sijalla 5. Itse odotan mielenkiinnolla sitä monesko olen lopputuloksissa renkailla, tällä hetkellä 21. Finaalipaikka on tällä hetkellä katkolla pistein 14,800 eli alastulo paikkaan niin olisin nyt sijalla 8. Ai että, mähän alan olla ihan kova jätkä renkailla. :)

MM Rotterdam 2010 part I

Vähän ensitunnelmia Rotterdamista. Puitteet on aivan mahtavat, kisapaikkana toimii Ahoy-arena. Treenisaleja löytyy samasta hallista 6 kappaletta, 3 miehille ja 3 naisille, joten ruuhkaa telineille ei pääse syntymään. Telineet on Janssen & Fritsenit ja tuntuma niihin on yllättävän hyvä. Nojapuut on jämäkät, renkaat joustaa hyvin ja heppakin on kulkenut nyt jopa paremmin kuin kotisalilla. Miinuksena telineistä mainittakoon hyppylaudat, ne on ihan älyttömän löysiä. Moni maa niistä koetti protestia vääntää, mutta ei niitä nyt kuulemma saa vaihdettua, että pitää vain yrittää tulla toimeen asian kanssa. Itselläni lähti keskiviikon treenissä kasamatsu niin huonosti että hyvä kun jalat osuivat mattoon ennen käsiä ja päätä. Nilkat ottivat siinä vähän damagea ja tänään tuo vasen nilkka on vähän väliä vihoitellut. Ei se onneksi tuntunut podium-treenissä renkaiden alastulossa. Mutta hyppyyn en viitsinyt tänään koskea. Saa nähdä hyppäänkö lainkaan ennen maanantain kisaa. Hyppy on meillä viimeinen teline niin sitten sillä ei ole niin väliä että sattuuko vai eikö.
Jumpan ulkopuolisista asioista mainittakoon että hotelli on hyvä, vähän äänieristys on jäänyt rakennusvaiheessa puolitiehen mutta ei se ainakaan vielä ole unia haitannut. sekä hotellista että kisapaikalta löytyy wi-fi joten saan internetin selailun ja facebookkailun lisäksi päiviteltyä tätä blogiakin. Kaupungilla en ole vielä pahemmin ehtinyt pyöriä, mutta se vaikuttaa ihan kivalta. Kohta tästä lähdetään junalla Amsterdamiin. Käydään katsomassa vähän että mitä se Olli oikein duunailee siellä Cirque du Soleilin riveissä. :)

SM 2010 Rovis & winning-spree

Jees, kuluvana viikonloppuna skabattiin Rovaniemellä SM-mitaleista. Perjantaina hypättiin 20:23 junaan ja perillä oltiin lauantai-aamuna 9:55. Kalle Määttä ei ollut töiltään ehtinyt illalla junaan ja yllätys oli suuri kun Rovaniemen rautatieasemalla meitä oli vastassa vihreä mersu, Kalle oli sitten ajanut pitkin yötä Järvenpäästä rovikselle. 6-ottelu ja karsinta telinefinaaleihin starttasi puolisen tuntia myöhässä 15:30. Holle oli toiveikkaana ilmoittanut minut kaikille telineille, hyvä yritys, tein kuitenkin vain 3 telinettäni. Hepalla kokeilin uutta sarjaa ekaa kertaa kisassa, alku meni hyvin mutta puolivälissä putosin kaarillenousussa. Tästä huolimatta finaaliin 8. sijalta. Renkaat oli kauden parasta, hyvät voimaosat ja jättiläiset ja tsukke (tsukahara = kerien tupla 1-kierteellä) paikkaan. Tästä uudet ennätyspisteet 14,700. Niillä olisi ollut keväällä EM:eissä finaalissa. (8. 14,550) Nojikset oli ihan ok settiä, tein vain varman kerätuplan sarjan päälle, pistein 12,700 4:llä sijalla finaaliin. 6-ottelun vei Ilkka ylivoimaisesti, yli viiden pisteen erolla Jakeen. (Jarkko Harju) Illalla saunottiin j-kylän mökissä ja tsiigattiin vähän jumppavideoita Kassun läppäriltä.
Lauantai valkeni viimein, aamupalaksi banaani ja pari Herban patukkaa. Raahauduin salille lounasaikaan eli 11:00. Lämmittelyt käyntiin vähän ennen kahtatoista ja finaali klo 13 alkaen. Heppa katkesi taas, tällä kertaa jo taaksematkustukseen eli Sivadoon. Putoamisesta huolimatta onnistuin parantamaan loppupisteitäni 11,800:aan ja sijoitusta kaksi pykälää. Renkailla oli vähän raskas fiilis, sain silti painettua sarjan aika hyvin läpi, alastulossa tuli tosin pieni pomppu. Loppupisteillä 14,500 jätin kakkoseksi jääneen Tomin 0,950 pisteen päähän. Näin otin kolmannen suomenmestaruuden putkeen. Raskaasta renkaasta eteenpäin, nojapuut tein kakkosryhmän ensimmäisenä. Onnistuin tekemään tämän kauden parhaan sarjani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pisteet 13,400 toivat tänään lähtöpisteillä hävityn hopean, Heikki (Niva) vei kullan samoilla pisteillä. (Minulla 4,9 lähdöt ja Heikillä 4,1 eli Heikillä puhtaampi sarja) Onni jatkui vielä kisan jälkeenkin, sain järjestäjien löytötavaratoimistosta takaisin lauantaina salille unohtuneen lätsäni.
Nyt kunhan tästä kohtapuoliin pääsisi täältä kisapaikalta rautatieasemalle. Kuuden aikaan lähtee juna takaisin Etelä-Suomeen. Treenit jatkuu taas tiistai-aamuna. Nyt vaan tiukkaa viimeistelyä sinne MM:eihin. :)

Ghent, MM-K2, arkea...

Paljon on nyt lyhyessä ajassa tapahtunut.
World Cup Ghent, Belgia:
Heti MM-K1 jälkeisenä viikonloppuna oli vuorossa reissu Belgiaan, Ghentin maailmancuppiin. Belgialaiset olivat järjestäneet hyvän kisan, kisapaikalla oli 2 "kisa-areenaa" jotka oli erotettu toisistaan väliverholla. Toisella puolella olivat kisatelineet ja toisella puolella harjoittelutelineet. Torstaina lennettiin aikaisin Brysseliin ja siitä pakettiautoilla majoituksen kautta salille verryttelemään. Perjantaina oli virallinen podium-treeni, joka löytyy joka arvokisasta mutta on epätavallinen käytäntö maailmancupin osakilpailussa. Siinä kukin kokeili oman makunsa mukaan ja etsi hyvää tuntumaa JF:n telineisiin. (Janssen & Fritsen) Seuraavana päivänä oltiin sitten liekeissä (tai sitten lähinnä säästöliekillä) kisa-areenalla. Minä aloitin suomalaisten touhut renkailla ja temppuilin todella hyvällä sarjalla pisteet 13,975 ja sijoituksen 15. (Perhana kun se 14 pinnaa ei mene ulkomailla sitten millään rikki!) Henkka (Henrik Petterson) epäonnistui hepalla, samoin Ilkka (Kuusela). Ile jäi niukasti finaalista sijalle 10. Tomi ja Sakke (Sakari Vekki) mokailivat kumpainenkin permannolla, mikä oli harmi. Normisarjalla Sakke olisi ollut heittämällä finaalissa ja finaalissakin olisi ollut mahkuja 3. sijaan. Renkailla Tomi teki ihan hyvän sarjan, hypyssä hän meni finaaliin 2:na ja finaalissa pomppasi 3:ksi. Sakkekin hyppäsi ihan hyvin mutta lähdöt eivät riitä finaaliin asti. Nojapuut meni sekä minulla että Ilkalla keturalleen, minun kohdallani syynä oli liukas manna (magnesium jota laitetaan käsiin). Pitää tästä lähin ruveta roudaamaan omat mannat mukana kisoihin niin kuin kaikki huiputkin tekevät. Rekillä Ilkka putosi tkatchevista (edessä irrotus, lento rekin yli jalat levällään ja tangosta kiinni, kroppa pyörii puolikkaan eteenvoltin). Muuten voisin sanoa kisasta sen että renkaat oli tosi kovatasoinen, finaaliin vaadittiin 14,625 (tämän vuoden EM:eissä 14,550) ja oma suoritukseni oli tosi hyvä, edelleni ei mennyt kuin yksi voimistelija samoilla lähtöpisteillä 5,5. Yhdellä toisella oli 5,7 ja lopuilla yli 6 lähtöpinnat.

MM-K2 Jyväskylä:
Ghentin kisan jälkeinen viikko meni sarjoja viilaten. Keskisuomeen päädyin jo perjantaina yhden valmentajamme Topin (Taskinen) kyydillä. Mikä tarkoittaa sitä että Lahden motarilla vaihdettiin paikkoja ja minä ajoin J-kylään. Hipposhallille päästyäni kävin vähän kokeilemassa renkaiden joustoa ja verryttelemässä. Yö meni mukavasti Eddien (Eetu Lahti) sohvalla kun oli iltasaduksi katsottu Iron Man 2. Aamulla sitten 9 jälkeen salille ja lämmittelyt käyntiin. Hepalla tein aikalailla samanlaisen sarjan kuin MM-K1:ssä mutta sain 12,700 eli 6 kymppää enemmän pisteitä. Hyppy meni vähän paremmin myös, 14,200. Renkailla yllätin kaikki. Olin jo aiemmin kaavaillut miten saisin vaikeutettua sarjaani ja kun Azarian-risti tuntui kevyeltä niin nostin siitä schwalbeen, E-osa jolla lähtöpinnat nousivat 5,5:stä 5,9.ään. Loppusarja tutulla rutiinilla ja alastulo paikkaan. Holle kehui uuden sarjan ja pisteiden 14,300 tekemisestä. Notskikin (Timo Nuotio, valmentaja & tuomari) tuli ihmettelemään että "kuis sä nyt tommosen sarjan teit, et sä tommosta oo harjoituksissa tehnyt." Renkaiden jälkeen oli vielä nojikset, sekin meni paremmin kuin aiemmissa kisoissa, vaikkakin tippeltissä oli liikaa vauhtia ja lentoa ja sen vuoksi "liike lähti lapasesta" enkä saanut punnerrettua siitä käsille, iso virhe. Lisäksi tein alastuloksi vain varman kerätuplan. Kaikenkaikkiaan hyvä kisa. Tein vielä rengasvoimaa treenisalin puolella, piti keksiä jotain ajanvietettä siksi aikaa kun Tomi teki jalkapunttia ennen kuin lähdettiin ajamaan kotia kohti. ;)

Nyt tässä on sitten vielä 1,5vko treeniä ennen Rovaniemen SM:ejä. Positiivista on että olen päässyt nyt taas työelämän pariin sitten elokuun lopun kun lopetin hommat Honkanummen hautausmaalla. Jos liikut Kehällä/Helsingin pohjoispuolella aikaisin aamulla niin varo etten jyrää sua kuorma-autolla. :) Läppä, hyvin se homma sujuu. :D Mutta joo, katsellaan nyt jos tässä saisi renkailla jossain vaiheessa sen tuplatuplan sarjavalmiiksi. Olisi se siisti juttu tehdä MM:ssä 6,3 lähdöillä. Treeniä siis.

MM. K1

Nonni, se ois eka MM-katsastus kisattu. Nojapuilla jäi vähän kaivamaan epäonnistunut alastulo, taitten tupla jäi niin paljon vajaaksi että siihen tuli kuperkeikka päälle. Pisteet vain 11,900. Heppa meni hyvin, mutta silti pisteet sielläkin jäivät alhaisiksi, 12,100. Renkaat meni myös hyvin, tosin schwalbe oli aavistuksen liian lyhyt mistä -0,3 ja vastajättiläisen jälkeinen kässäri huojui. Loppupinnat 13,900. Pidemmällä schwalbella ja ilman käsinseisonnan huojumisia olisi tullut ~14,500. Noh, viikon päästä Ghentissä sitten. :) Hyppykin meni ihan hyvin huolimatta siitä että siinä oli ylläri pylläri vanha janssen fritsenin pukki spiethin tilalla. (Me siis hypätään treeneissä sillä uudemmalla spiethin pukilla). Siitä ei lähtenyt tänään käsityöntö mihinkään mutta hyppäsin siitä huolimatta kasamatsun lantiotaitolla ja jalkavirheillä paikkaan, 1,4 vähennyksillä loppupinnat 14,000.
Liitän tähän sitten vielä linkkejä sarjoihin sitä mukaa kun saan videomateriaalit omalle koneelle ja upittua youtubeen. :) Nyt vaan seuraava viikko sarjojen hiomista ja kovaa treeniä maailmancuppia varten.
Heppa:
http://www.youtube.com/watch?v=0xV47Rv5AC0
Nojapuut:
http://www.youtube.com/watch?v=hscM0CzUUn4

Noni siin on heppa ja nojikset, renkaat on vielä jyväskyläläisillä.

Lepopäivä

Noniin, kisakausi lähtee käyntiin huomenna 1. MM-karsinnalla. Hepalla tulee vanha sarja, samaten renkailla. Nojapuilla uutta sarjassa on jättiläinen alkusarjassa. Sillä lähtöpisteet nousevat viime kauden 4,7:stä 4,9:ään. Hypyssä teen kasamatsun. Tavoitteet huomiselle on hevosella 13,000 renkailla 14,200 ja nojapuilla 13,500. Hypystä saa tulla mitä tulee kunhan saan sen paikkaan/ yhdellä askeleella. Pyrin laittamaan huomenna tulosten lisäksi videot sarjoista tänne.
Nyt chillailun pariin.

Kisat lähenee, kunto kovenee

Miltei 5 viikkoa on taas päässyt vierähtämään siitä kun viimeksi jaksoin kirjoittaa tänne. Pahoitteluni. Kuluneena aikana on tapahtunut paljon kehitystä. Mutta aloitetaanpa kertomalla hieman Pariisin leiristämme.

Vive la France!
8. päivä elokuuta kokoonnuttiin jo tutuksi käyneeseen Hki-Vantaan kakkosterminaaliin. Menomatka Finskillä Pariisiin sujui ilman ihmeempiä sattumuksia. Pariisin päässä jouduttiin vähän aikaa odottelemaan kyytiä (kuski oli ajanut väärään terminaaliin). Siitä sitten ahtauduttiin kahteen pakettiautoon ja niillä päästiin nopeasti INSEP:iin. INSEP on urheilukeskus n. 6km Pariisin keskustasta kaakkoon, keskellä Bois de Vincennes'n puistoa. Sieltä löytyi harjoitteluolosuhteet niin monelle eri lajille etten jaksa niitä ruveta tässä luettelemaan. Voimistelutiloista sanottakoon että ne olivat varsin hulppeat. Sali oli jaettu keskeltä miesten ja naisten puoleen. Miesten puolelta löytyi permanto josta pääsi yhdellä pätkällä monttuun, 2 hyppyä (koville ja monttuun), renkaat ja rekki kaksin kappalein (montun päällä ja kovilla), neljät nojapuut, neljä hevosta ja tramppa. Keskellä salia oli trampoliinivolttirata ja sen toisella puolen naisten telineet (niitäkin yhtälailla monin kappalein). Sen lisäksi seiniltä löytyi monitoreja ja kameroita monesta eri paikasta ja treenin ajaksi kamera laitettiin kuvaamaan ja suoritus tuli n. 30s viiveellä screeniltä. Siinä oli hyvä katsoa heti oma suorituksensa kolmannesta persoonasta. Ai niin, ja paras seikka tästä salista: siellä treenasivat VAIN miesten ja naisten maajoukkueryhmät. Ei mitään hälinää, sai keskittyä rauhassa. Asia jota jäin todella harjoitusolosuhteilta kaipaamaan. Treenit Pariisissa sujuivat ihan hyvin, ei mitää mahtavaa eikä mitään suossa rämpimistäkään.
Treenien jälkeen oli hyvä mennä huoltamaan lihaksiaan kylpyosaston puolelle: sauna, eukamenthol höyrysauna, kuuma- ja kylmäaltaat. Kaikki tuli käytyä läpi, moneen kertaan. Ei ole kyllä ennen ollut niin virkeä ja läpikotaisesti hyvä fiilis treenin jälkeen kun oli viettänyt tunnin altailla ja saunassa ennen ruokailuun siirtymistä.
Ruokailu tapahtui samaisten aitojen sisällä, INSEP:issä oli treenipaikkojen lisäksi asuntoloita, ruokala, medical center ja ilmeisesti myös jonkinnäköiset koulutilat nuoremmille urheilijoille.
Tuli sitä nähtyä Pariisin kaupunkiakin treenaamisen välissä, keskiviikkona meillä oli vain aamutreeni ja päiväksi kaikki lähtivät keskustaan nähtävyyksiä kiertelemään. "Se ruosteinen torni" (Eiffel) oli kyl aika mahtava. Kiivettiin tokalle tasanteelle ja sieltäkin oli todella upeat näkymät. Ei menty huipulle asti koska sinne pääsi vain hissillä ja se olisi maksanut 15€. Ehdin myös torstaina ja perjantaina käväistä pikaisesti kaupungilla hankkimassa tuliaisia ja kiertelemässä parit nähtävyydet joita en ehtinyt näkemään keskiviikon aikana.
Paluu leiriltä oli sitten lauantaina 14.8. Kokonaisuudessaan antaisin "mj-leiri@Paris" tapahtumalle arvosanan 9+. Huippuolosuhteet, hieno kaupunki, hyvä majoitus ja ruokailujärjestelyt ja treeniseurana huippuvoimistelijoita joita vain katsomallakin omat tekniikat paranivat. Vain vähän hankala yhteys keskustaan veti tämän leirin pisteitä alas (matka kesti bussilla ja metrolla 30-40min) Tän setin vois ottaa toistekin.

Noin, siinä tuli kerrattua se mj-leiri, sitten voisi ottaa askeleen taaksepäin ja tarkastella koko kuvaa. Tässä on nyt tapahtunut selvää kehitystä sarjakunnon ja tavoiteliikkeiden suhteen. Monena viikkona olen jo tehnyt renkailla kokosarjoja ja tällä viikolla tein ensimmäistä kertaa tupla tuplaa koville alas (siis renkailta, ja liikehän oli kerien tuplavoltti kahdella kierteellä, arvoltaan E-osa). Tällä alastulolla lähtöpinnat nousis 5,5:stä 5,9:ään. Nojapuilla on tullut myös muutama sarja tehtyä ja hevosella mainittavinta on suorituspuhtauden parannus. Näiden kolmen telineen lisäksi tässä on nyt roikkunut mukana myös hyppy. Kerran viikossa olen hypännyt muutaman kasamatsun, ei kuulemma riitä hyppääjiä MM-joukkueeseen jos en tee hyppyä.

Eli treeni kulkee ja sarjakuntokin alkaa olla kohdallaan, niin pitääkin. Ensimmäinen MM-karsintakisa on myllyssä 5.9. sunnuntaina. Voisin tähän loppuun vielä laittaa esille syksyn kilpailukalenterini
5.9. MM-karsinta I @ myllypuro HKI
9.-12.9. MC @ Gent, Belgia
vkl 18.-19.9. MM-karsinta II @ hipposhalli JKYLÄ
2.-3.10. SM @ Rovaniemi
16.-24.10. MM @ Rotterdam, Alankomaat
30.-31.10 PEM @ Turku
4.-7.11. MC @ Osijek, Kroatia

3 > 6

Taas on mennyt aikaa edellisestä blogauksesta. Vaikka eipä tässä nyt mitään kovin ihmeellistä ole päässyt tapahtumaan, duunia ja treeniä vaan olen painanut. Lopetin tosin 6-ottelun treenaamisen n. kuukausi sitten. Nyt teen vain heppaa, renkaita ja nojapuita. Ja kaikilla kolmella on tavoiteliikkeet alkanu kulkea miltei sarjavalmiisti ja suorituspuhtaus parantunut roimasti, ainakin omasta mielestäni. Hevosella yhden kaaren wendet ja Tong Fei, renkailla uusi alastulo tupla tupla (kerien tupla 2 kierteellä) menee jo yksittäisenä tosi hyvin ja eilen yritin runnoa sen jo sarjan päälle: tulin monttuun matoille kyljelleni 1,5 kierteen ja 1,5 voltin jälkeen. Nojapuilla jättiläinen on jo sarjavalmis, eikä jänäri ja alavolttikaan ole kaukana. Dima on kyllä todella hyvä valmentaja, hän tietää joka liikkeestä oikeat tekniikat ja osaa neuvoa miten omaa suoritusta pitää korjata jotta siitä tulisi hyvä.
Niin, tosiaan, jätin 3 telienttä ohjelmasta pois. Holle suhtautui siihen aika hyvin, tosin minun pitäisi kuulemma tehdä hyppy jos mielin MM-joukkueeseen. Kaipa sen kasamatsun voi treenata taas kuntoon pari päivää ennen karsintakisoja. Tässä on kyllä ollut nyt paljon parempi fiilis treeneissä kun ei ole tarvinnut tuhlata aikaa ja energiaa niihin huonompiin telineisiin.
Nyt loppuu sanat pääkopasta, jäi aika tyngäksi tämä teksti kuluneeseen aikaan nähden... mutta hei, kaikki oleellinen tuli sanottua, vain 3 ja eteenpäin mennään parempaa vauhtia kuin 6:lla. Pitää lähteä kohtapuoliin taas salille, tänään on vuorossa perustekniikoita (auenneen käden takia, ei kestä tehdä renkaita & alaliikkeita nojapuilla), kässäri & asentoharjoitteet ja rengasvoima.
Tsau

Kesäkuu 2010, what a wonderful time

Toveri Chetä lainatakseni "paljon on virrannut vettä siltojen ali". Ei, pitkä blogaustaukoni ei johdu siitä että tj 0 bileet olisivat venähtäneet 4 viikkoa. En vain ole löytänyt aikaa ja motivaatiota kirjoittamiseen...
No, kuten tuossa jo tuli mainittua niin tuli se asepalvelus sitten vihdoin loppuunsa. Tihkusateinen toukokuun 28. päivä, muut lähtivät kasarmilta ajamaan kohti Loviisaa, minä hyppäsin Millan kyytiin ja ajoimme siitä Kuusamoon. Tai tarkemmin 30km Kuusamon pohjoispuolelle. Siellä tuli sitten mökkeiltyä melkein viikko, tähän lyhyeen lomaan ehti mahtua kaikenlaista, järvellä soutelua, grillausta, tunkion kääntö (mitä järkeä siinäkin oli?), saunomista ja... ai niin: yht. 76km marssimista oliivinvihreissä & flecktarn-kuviossa reppu selässä 4 päivän aikana. Oli muuten mahtavia maisemia karhunkierroksella ja sääkin oli loistava.

Kuusamon lomailun jälkeen alkoi arki. Maanantai-aamuna klo 5:30 herätys ja aamupalan & eväiden teon jälkeen fillarilla 8,3km töihin klo 7:ksi. 8,5h myöhemmin ulosleimaus ja fillarilla 9km salille neljäksi. Treenin jälkeen olin kotona 8 aikaan, sitten vielä ruuanlaittoa, ruokailu, vähän siivoamista ja n. klo 23 nukkumaan. Tällaista se on ma-ke. Torstaina ei sentään ole treenejä ja pääsen töistä jo 14:45. Perjantaina ehdin jo kolmeksi salille ja olen kotona "jo" 6-7 aikaan. Että tällaista touhua. Näin on tässä nyt mennyt 3 viikkoa.

Treeneistä ei löydy sen kummemmin kommentoitavaa, ihan normitouhua. Ei mitään loisteliaita leiskautuksia uusien liikkeiden parissa vielä tähän mennessä...

Juhannus: tuo suomalaisten kostea keskikesän mökkijuhla, jolloin ihmisillä perinteisesti muisti pätkii ja sattuu ja tapahtuu. Itse en pätkinyt jussina muuta kuin halkoja. Viikonloppu meni mukavasti Millan vanhempien mökillä Vesilahdella saunoen, grillaten ja puupinoa pienentäen.

Jussin jälkeen kuulin hurjia huhuja: Kalle (Määttä) ei ilmeisesti enää aio jatkaa voimistelua. Vie liikaa aikaa eikä saa fyrkkaa. Tämä päätös sai miettimään omia touhujani ja aloin pohtia 6-ottelun lopettamista. No onhan mulla ihan hyvä ottelu mutta ei se riitä kuin SM&PM tasolla... En tule ikinä saavuttamaan mitään mitalia ottelulla (EM ja korkeammat) ja epäilen suuresti sitä mahdollisuutta että pääsisin ottelun avulla olympialaisiin. Ensi vuoden MM:t ovat karsinta Lontooseen ja siellä minun pitäisi tehdä ~86 pinnaa päästäkseni olympialaisiin. Joo, ihan vaan semmonen 10 pinnaa parannettavaa ottelussa vuoden sisään. Kaksikin pistettä olisi jo huimaa kehitystä. Enkä suoraan sanottuna jaksa töiden lisäksi tehdä 4-tuntisia iltaharjoituksia. Jos keskittyisin vain renkaille ja nojapuille minun tarvitsisi treenata nykyisen ~20h/vko sijasta alle 10. Ja näin voisin kehittyä renkailla nopeammin ja tavoitella olympiapaikkaa. (Kun tästä huippu-urheilusta ei telinevoimistelussa saa mitään fyrkkaa, olympiakomitealta tukea +2500€/vuosi ja FinGym kisoista palkintorahaa +200€. Ja menot ovat pelkästä harjoittelusta -3000€/vuosi ja siihen kisa&leirimatkat päälle, keväältä MC-matkoja -1600€ ja kesällä ulkomaan leiri -700€ ja syksyllä pitäisi käydä vielä pari MC-kisaa, eli vuosibudjetti n. -4200€). Sitten jollain rahalla pitää maksaa vuokrat & ruuat... Miksi tää on näin pirun aliarvostettu laji että tällä ei saa edes lajin omia kuluja katettua! Saatika että jäisi edes karkkirahan verran käteen, unohtamatta sitäkin unelmaa että tällä voisi tienata elantonsa. Ehei, ei millään. Jos aikoo tässä lajissa maailmanmestariksi niin saat tehdä 40-tuntista työviikkoa jonka päälle treenata 20h viikossa, ja kaikki kulut pitää itse maksaa... Jos menestyksen nälkä ja rakkaus lajiin eivät olisi näin suuria niin lopettaisin varmaan heti... Ehkä tämä on vain hetkellinen mielentila, tai sitten ei. Kuitenkin se ottelu saa nyt väistyä jotta voin keskittyä kunnolla renkaisiin ja saan vähän vapaa-aikaakin. (3h/ilta kotona ei oikein riitä)
Thx & good night, huomenna ei ole illalla treenejä niin saan töitten jälkeen maksella vähän univelkaa pois.

FinGym ja tj kolmosen farkkupuntti

Elikkäs, alotetaan tapahtuneiden muistelu viikko Mariborin jälkeen: The Loppusota. Sunnuntai-iltana 16.5. kassulle tultua alkoi jo rinkan pakkaaminen viimeistä mettäkeikkaa varten. Odotukset eivät olleet optimistiset ja varustusta täytyi sitten suunnitella sen mukaan: rinkan alataskuun tuli jemmattua kirja, mp3-soitin, suklaatia, pipareita ja pussi sirkusaakkosia. Maanantai-aamuna pidettiin viimeinen briiffaus ja etulounaan jälkeen noustiin bussiin ja kohti Vierumäkeä. Ekana päivänä ~10km marssi & lepotukikohdan perustus ja yöllä tähystystehtäviä piilopaikassa tienvarressa. Tiistaina kuoltiin ensimmäisen kerran kun ylil. Pakarinen pölähti metsästä schäferhundin kanssa leiriimme, vartiomiehen varoitus antoi irtautumiseen 45sec aikaa, ei ihan riittänyt. Paksun ei niin imartelevan palautteen jälkeen vaihdettiin maisemaa, mistä meitä ei enää yllätetty housut nilkoissa. Päinvastoin yläkerran (2 tiedk.) partio lahdattiin jo parin sadan metrin päähän vartiomiehen paikalta. Ja koirat eivät meitä enää löytäneet. Keskiviikko-iltaan asti homman teema oli partiointi. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä olimme yhdistäneet kahden ryhmämme yhdeksi sotamahdiksi jonka voimin lähdimme tekemään yllätyshyökkäystä vihollistemme viestimiesten lepotukikohtaan. Tehtävänä oli tuhota viestiasema. Vastassamme oli moninkertainen ylivoima, josta vihollisella ei kuitenkaan lopulta ollut mitään hyötyä, sillä iskumme klo 5:00 aamusta yllätti heidtä makuupusseissaan. Onnistuimme tuhoamaan viestiaseman ja lahtaamaan suuren osan vihollisen joukoista. Onnistuneen iskun jälkeen vetäydyimme takaisin rinkkojen kätköpaikalle, josta tapasimme ystävämme 2tiedk:sta väijyksistä. Onnistuimme välttämään heidän tuliylläkkönsäkin ja vastasimme tuleen tulella tuhoisin seurauksin. Tämän pienen iskuryhmän neutralisoimisen jälkeen aloitimme viimeisen marssimme kohti Y-pistettä ja evakuointia bussilla.

Perjantai 21.5.

Aamusta pääsin lähtemään kasarmilta. Päivällä täytyi käydä vielä ottamassa tuntumaa telineisiin seuraavan päivän kisaa varten. Viikkoon en ollut päässyt koskemaan telineisiin ja takana oli 4 päivän loppusota joten odotukseni kunnon suhteen eivät olleet kovin korkealla. Tosin olin parissa päivässä vielä saanut puristettua painosta kilon pois pirtelöiden avulla, mutta reilun kahden viikon flunssaputken jälkeen en tiennyt riittäisikö se takaamaan riittävän voimatason viikonlopun kisoihin. Yllättäen fiilis oli kuitenkin ihan hyvä, voimat tosin tuntuivat olevan edelleen vähän kateissa renkailla. Tältä pohjalta tein päätöksen helpottaa sarjaani lauantain FinGymiin 6:lla kympällä 5,5:stä 4,9:ään. Tästä huolimatta olin karsinnan ykkönen ja selviydyin nojapuillakin finaaliin. Sunnuntaina sitten latasin renkailla tiskiin 5,5-lähtöisen sarjan, tosin hieman eri kokoonpanolla kuin kuluneella kaudella. Jätin vastajättiläisen (C) pois loppusarjasta mutta tein sen tilalle takasunin haarakulmanojaan (B) ja punnerruksen käsille (B) joka vielä korvasi sarjastani vastamuljauksen (A). (Siis C&A=0,3&0,1 korvautui B&B=0,2&0,2 liikkeillä). Näin lähtöpisteeni eivät muuttuneet tästä kokoonpanonvaihdoksesta. Ja finaalissahan se voitto irtosi pistein 13,800. Nojapuilla olin 3:s pistein 13,100. Ihan hyvä fiilis jäi kauden viimeisestä kisasta. Nyt kelpaa pitää pari viikkoa lomaa ja sitten alkaa taas intensiivinen treenikausi. Hyvä että sain sitä varten tässä Kimiltä (Floor) lisää protskuja, pyysin paria pönikkää Herbalifen F1:stä ja F3:sta ja H3O-pro urheilujuomaa ja sain bonuksena 4 pakettia patukoita ja 4 pilleripurkkia, ei muuta kuin kiitosta vaan. Näillä on hyvä mennä eteenpäin. Heti sitten samana iltana kävin vetämässä punttiharjoituksen, farkut jalassa. Vähän keräsin katseita, mutta minkäs minä sille mahdan että urheilukamatkin palautettiin jo samaisena päivänä. TJ 3 ja farkkupuntti, hyvät lähtökohdat kunnon pumppaamiselle, voiman jälkeen vähän verryttelyä ja protskut huiveliin vaan. Seuraavana päivänä kyllä huomasin että puntti oli tehokas, semmoinen jomotus ilmeni rintalihaksissa ja haubereissa. Keskiviikko muuten meni futisturnauksen merkeissä, Hämr liikuntapäivä nääs. Eipä siinä mitään, siivosimme tieltämme kaikki "normipuolen" joukkueet ja finaalissa pelasivat 1 tiedk:n "Akatemia" ja "Allianssi". Siitä tuli tiukka peli jonka hävisimme kuitenkin Akatemialle 6-3. Tässä kohtaa TJ 2 ja porukka alkaa olla aika hilpeällä tuulella jo.

Näillä mennään...

Käynti merenpohjalla

Pitkä aika on kulunut viime blogauksesta, tähän väliin on mahtunut EM-reissu ja Mariborin maailmancup.

EM Birmingham
Tuhkapilvi piti koneet maassa ja matkaan lähdettiin teitse sunnuntaina 18.4. Dösämatka oli odotusten vastainen, oli nimittäin kivaa! Menomatkalla jauhettiin takapenkillä juttuja ja katsottiin läppäriltä leffoja, ratkottiin ristikoita ja nukuttiin se mitä pystyi. Kokonaisuudessaan menomatkaan meni 47h.
Hyvä meininki jatkui Birminghamissa. Aurinko paistoi, treeni kulki ja hotellilla pelattiin rockbandia pleikku2:lla. Valtaosan joukkueen huomiosta vei Tomin ja Kassun yhteistyö skeballa ja rummuilla, jätkät painoi biisejä läpi vaikeimmilla tasoilla. Itsekin innostuin lopulta niin paljon että piti tunkea keikkoihin mukaan mikki kädessä. Ainakin tämän pelin mukaan minulla olisi laulajan lahjoja, tähtiä ja pinnoja ropisi siihen malliin, illalla ei tosin enää korkeat äänet onnistuneet. Koitti se kisapäiväkin viimein, Suomi kisasi aamuryhmässä ja aloitustelineenä oli rekki, se ainut teline jota en näissä karkeloissa tehnyt. Permannolla oli haparointia ja hevosella tulin muuten aika puhtaassa sarjassa kerran alas. Renkaat onnistui hyvin, tein pisteet 13,900 ja olin lopputuloksissa sijalla 26. Hypyssä kasamatsu onnistui ultra-löysästä hyppylaudasta huolimatta hyvin ja nojapuillakin tein ihan ok sarjan, vähän suttaamista. Kaikenkaikkiaan oli kuitenkin hyvä kisa. Kisojen loput päivät seurattiin eri finaaleja ja käytiin pariin kertaan shoppailukierroksella keskustassa. Sunnuntain hyppyfinaali koko Suomen joukkueelle sydäntä koetteleva. Tomi hyppäsi finaalissa viidentenä ja pomppasi kisan kärkeen pisteillä 15,975. Loput 3 suorittajaa tekivät kukin ensimmäisellä hypyllä 15,900 tai vähän enemmän. Sitten kunkin kohdalla pureskeltiin kynsiä kakkoshypyn ajan ja kun jätkä tuli hypyn alas askeleella niin Suomi-katsomo räjähti hurraamaan. Lopulta Espanjan Botella teki urhovoltin 2-kierteellä isolla hyppyaskeleella niin Tomin kulta oli varma. Ei sitä voinut uskoa todeksi kukaan, kulta Suomeen, huhhuh. Tunti finaalin jälkeen hypättiin bussiin ja lähdettiin kotimatkalle. Siinä sitten pariin kertaan kilisteltiin pahvimukeilla Tomin uroteolle ja pidettiin puheita ja lätkittiin korttia. Ja yritettiin nukkua. Kotimatka kesti 49h ja perillä oltiin tiistaina 27.4.

EM-reissun jälkeen käytiin taas Joukon kanssa Lahdessa pariin kertaan ennen lähtöä Mariborin maailmancuppiin 6.-10.5. Mariborista tuli minulle katastrofi. Alkuviikosta oltiin intissä metsässä ja tiistai-aamuna pyöräiltiin ~30km suunnistus koleassa tihkusateessa, mikä ei tehnyt flunssalleni hyvää. Koko viikko meni yskien ja loppuviikosta oli jo vatsalihaksetki tästä jumissa & kipeinä. Tästä huolimatta treeneissä oli ollut ihan hyvä fiilis ja Sloveniassakin treeneissä oli ok fiilis. Tosin en ollut tehnyt viikolla ainuttakaan kokosarjaa mikä olisi paljastanut totuuden. Em-tuloksia tarkastellen minulla oli erittäin hyvät todennäköisyydet jopa voittaa Mariborissa. Mutta kun kisoissa aloitin sarjani niin kaikki oli jo menetetty. Azarian-risti ei meinannut pysyä millään ja heti tiesin että nyt on jotain pahasti vialla. Jonasson-Yamawaki pyörähdykset olivat vaikeaa taistelua ja niiden jälkeen heilaus schwalbeen ja Nakayama-risti eivät tahtoneet nekään pysyä vaikka kuinka puristin. Loppusarjan jättiläiset olivat valtaisaa taistelua ja rumaa sellaista. Myötäjättiläisen jälkeen putosin kässäristä riipuntaan ja yritin vielä jatkaa sarjaa tekemällä takasunin, mutta voimat eivät riittäneet enää edes punnerrukseen, joten jouduin jättämään alastulon kokonaan pois. Tuomareille kumartamisen jälkeen en voinut kuin pyöritellä päätä ja ihmetellä että mitä he*****iä siinä oikein tapahtui. Loppupisteet olivat 11,450. Valmistautuminen kisoihin oli ollut kuten PM:ssä ja EM:ssä, ainut syyllinen tähän painajaiseen löytyi flunssasta. En vain ollut palautunut mistään kunnolla. Laihaa lohtua synkkyyteen toi nojapuusarjan läpimeno, taistellun sarjan ja paikkaan tulleen alastulon jälkeen kiitin ylempää voimaa siitä etten pudonnut 5:ttä kertaa. 12,600 jäi kuitenkin 0,550 finaalipaikasta. Loppureissu meni lomailuksi, onneksi oli sentään hyvät kelit. Sain shoppailtua Millan kanssa ja käytiin kävelemässä paljon. Vielä on jäljellä FinGym parin viikon päästä, saa nähdä mitä siitä tulee kun kyseisellä viikolla on 4-päiväinen loppusota. Onneksi intti ei enää kauaa ole sotkemassa kuvioita.

Pohjolan vahvimmat, minä ja Eyjafjalla

Pitkästä aikaa laiminlyödyn blogin pariin, paljon on ehtinyt sattua sitten viime tekstin. Tai ei nyt paljoa mutta isoja juttuja. Viikonloppuna 10-11.4. skabattiin myllypurossa PM-mestaruuksista. Mulla onnistui valmistautuminen kisoihin aika loisteliaasti nappiin, loppuviikosta kevensin ja vielä pirtelödieetillä sain vähän kroppaa kuivempaan kuntoon. Lauantain joukkuekisassa tein jälleen oman otteluenkan, 78,700 pinnaa. Harmittavan lähelle se jäi pronssista, vaivaiset 0,450 pistettä. Koko joukkue teki hyvän kisan mutta niin teki myös Norja ja Tanska, oltiin joukkueena kolmansia. Finaaliin pääsin hepalla ja renkailla.
Finaalipäivänä fiilis ei ollut enää niin kevyt ja energinen kuin karsintapäivänä. Hepalla katkaisin sarjan kerran ja taisin jäädä kuudenneksi, Ilkka (Kuusela) voitti hepan. Renkailla sitten kuitenkin löysin taas uusia voimia itsestäni ja tein hemmetin hyvän sarjan. Vaikka tuomarit olivatkin renkailla mielestäni normaalia julmempia vähennysten kanssa niin sain onnistuneella sarjalla ja paikkaan naulatulla alastulolla 14,300. Jälkeeni oli enää yksi suorittaja, Tanskan Mathias Lee Hansen. En oikein uskonut voittomahdollisuuksiini, minulla 5,5 lähdöt ja Mathias teki edellispäivänä 6,5 lähdöillä. Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa oli päivän teemana. Mathias teki ihan kelpo sarjan mutta piti liian lyhyitä voimaosia, yhtä ei edes hyväksytty. Näin lähtöpisteet 6,2 ja sen verta paljon vähennyksiä että loppupisteet jäivät 13,850:een. Sillä seurauksella että minä huusin ja tuulettelin salin toisessa nurkassa ja Mathias potki sählyvalleja toisessa. Lopuilla telineillä tuli jokaisella mitali Suomeen, hypyssä Eetun (Lahti) pronssi, Ilkan kulta nojiksilta ja hopea rekiltä.
Vko 15 onkin mennyt valmistautuessa Birminghamin EM-kisoihin. Nyt saa vain jännittää että päästäänkö tässä lähtemään sinne. Perhanan tulivuorenpurkaus siellä Islannissa, sunnuntaina piti lähteä lentäen britteihin. Nyt näyttää vähän siltä että ehkä jo tänään täytyy lähteä boat 'n' road tripille, Hki-Tukholma ja sitten autolla Norjaan ja sieltä laivalla. Damn, pitänee alkaa pakkailla kamoja.

JSM & ylikuntoo

Viimeinen alle 21v. SM-kilpailuni meni lauantaina rutiinilla, 6-ottelun kulta ja joka telineellä finaaliin. Sunnuntain telinefinaaleissa oli havaittavissa väsymystä ja tekeminen oli raskasta, tämän takia permannolta vain jaettu pronssi ja hevoselta ja nojapuilta hopea. Renkailta tuli tutusti ylivoimainen kulta ja hypystä ja rekiltä kävin ottamassa pronssin pois kuljeksimasta. Sunnuntaisen tuskien taipaleen jälkeen oli vielä muutaman valokuvan aika ja sitten jätettiin järjestäjät Tampereen pirkahalliin telinetalkoisiin.
Vko. 13 oli kaikenkaikkiaan raskasta puurtamista. Raskaan kisaviikonlopun jälkeen ei ollut vapaapäivää välissä vaan heti maanantaina oli treenit. Tiistai-aamuna tein vielä rengasvoimankin. Vasta torstaina oli lepopäivä, 7 treeni/kisapäivän putken jälkeen. Siinä oli hitusen ylikunnossa. Perjantain EM-joukkueleirillä piti tehdä harjoituskisa, osaltani keräilin vähennysennätykset kaikilla telineillä paitsi rekillä, sen jätin kokonaan väliin. Oli siinä ainakin kaikilla hauskaa kun katsottiin videolta sarjat. Lauantain treenissä tein vain verryttelyn ja venyttelyn ja lähdin kotia lepäilemään.
Tiistai 6.4.
Nyt on pääsiäinen huilattu ja aamulla treenattu, seuraavaksi täytyy lähteä ottamaan selvää josko se ylikunto olisi jo kokonaan haihtunut ja pystyisi treenaamaan kunnolla.

"Se on leopardi!!"

Alkuviikko meni Hämeenlinnan kupeessa Parolan metsässä. 1 tied.k. suoritti siellä ma-to TH3 tiedusteluharjoitusta. Itse olin mukana vain keskiviikkoaamuun asti, mutta ehdin kuitenkin tiistaina tekemään lähempää tuttavuutta leopardien kanssa. Hiihtelin alikersantti Piiran kanssa partioreissulta takaisin lepotukikohtaa kohti kun kuulimme lähestyvää jyrinää. Puiden välistä näkyi vilaus leopardin keulaa ja siitä saimme adrenaliinia suoniin ja vauhdilla uralta metsän puolelle. Emme ehtineet kuin 10m päähän urasta kun tankit vyöryivät jo niin lähelle että oli pakko dyykata suojaan tai ottaa riski ja tulla tankin tähystäjän havaitsemiksi. Siinä sitten kökötettiin hiljaa kun yksi ajoi ohi ja toinen pysähtyi aivan kohdallemme. 7,7m pitkä ja 3,7m leveä tankki, painoa 55 tonnia, ja pelottava mörinä josta huolehti 47,6 litrainen tuplaturboahdettu dieselkone joka tuottaa 1500hv kyseisen sotakoneen liikuttamiseen. Kyllä siinä vähän puntissa tutisi. Katsoimme kun leopardit parkkeerasivat itsensä metsän puolelle suojaan, onneksemme uran toiselle puolen, ja kun yhtään ei näkynyt asemastamme niin kuulin takaani kuiskauksen "Leinonen, lähetää nyt ******* täältä!" Seurasin Piiran ohjeistusta mielelläni, meistä ei kumpikaan ole ennen niin nopeasti liikkunut intin suksilla. Lopun matkaa taitoimme metsän suojassa piilossa viholliselta ja kuuntelimme vain panssariuralta kuuluvaa mörinää. Leiriin päästyämme kuulin Kerveltä että siitä oli mennyt yhteensä 12 leopardia ja 2 MTLB:tä. Olipahan kerrankin jännistystä! Seuraavana aamuna minut, Honkanen ja Väisänen evakuoitiin masilla takaisin kassulle. Illalla olinkin jo treenaamassa.
Loppuviikko meni valmistautuen viikonlopun JSM-kilpailuun, eli sarjojen ongelmakohtien hiomista ja alastulojen paikkaan ottamista. Mutta kaikenkaikkiaan kevyitä treenejä jotta viikonloppuna olisi mahdollisimman paljon paukkuja annettavana.

EM-karsinta #1. 2010

Perjantai 19.3.
Aamulla pistettiin ykköset ylle ja lampsittiin tahtimarssia sotkuun. Sotkussa pidettii tilaisuus jossa aliupseerioppilaat ylennettiin alikersanteiksi ja reserviupseerioppilaat reserviupseerikokelaiksi. Kahvittelun jälkeen palattiin yksikköön jossa alkoi siivouspalvelu ja kaappien särmääminen että päästäisiin lomille. Illalla vedin treeneissä sarjojen ongelmakohtia ja alastuloja.

Lauantai 20.3.
Lauantaina ei varsinaisesti ollut treenejä teamgym-kisojen takia. Menin kuitenkin iltapäivällä salille vetämään semmoisen verryttely & venyttely-treenin, että olisin mahdollisimman hyvässä iskussa seuraavan päivän kisaan.

Sunnuntai 21.3.
Alle 14v. PM-, alle 18v. PM-& EM- ja miesten PM-& EM-katsastus pyörähti käyntiin klo 11. Permannolla jokaisella tuntui olevan vähän liikaa vauhtia ja energiaa, moni pyöritti voltteja yli ja pomppi alueen ulkopuolelle. Itse en sortunut tällaisiin virheisiin vaan tein puhtaalla sarjalla pisteet 13,600, ehkäpä ennätyspisteeni permannolta. Hevosella tein ihan ok sarjan, wendeissä oli aika paljon parantamisen varaa. Renkailla vedin ihan usvaisen suorituksen, loppupisteet 14,200 jotka ovat enätyspisteeni 0,225 parannuksella MM-suoritukseeni. Mutta pitihän hyvän alkukilpailun jälkeen sitten tulla alamäkikin, hypyssä askel meni sekaisin ja hyppäsin kasamatsun sijasta urhohypyn puolella kierteellä ja kuperkeikan päälle. Pisteet 10,900 kun ne olisivat voineet olla 14,800 luokkaa. Tässä vaiheessa ajattelin etten jaksa enää mennä rekille pyörimään mitään ottelutulosta. Nojapuilla tein ihan ok sarjan, sain painettua taittotuplan sarjan päälle ja lähtöpisteillä 4,8 pisteet 13,600. Kun tuomarit huutelivat rekkivoimistelijoita tuomaripöydän ääreen päätin sittenkin napata lämsät pussista ja hölkkäsin permannon yli rivin jatkoksi. Heitin kokeiluksi yhden yamawakin lähdön ja loppuajan mökötin omaa suoritusvuoroani odottaen. Holle siinä kävi pariin otteeseen sanomassa että "älä mökötä" ja "piristy nyt", mikä ei todellakaan auttanut tilannetta. Oman vuoroni tultua kävin tekemässä rekillä ne liikkeet mitä siellä kutsun sarjaksi ja hyppäsin jättiläisestä alas. En ole vielä saanut alastuloa sarjakuntoon. Loppujen lopuksi sain ottelusta reilut 75 pinnaa, onnistuneella hypyllä se olisi ollut miltei 80 pinnaa ja oma ennätys ottelussa. Heti tulokset saatuani heitin repun olalle ja lähdin fillarilla himaan. Illalla oli vielä lähdettävä piipahtamaan kassulla.
Sarja permannolla

Sarja hevosella

Sarja renkailla
Sarja nojapuilla

Starbucks, treeniä ja hyvää fiilistä

Paluu Cottbusista sujui rauhallisesti. Berlin Tegelin kentällä nautittiin jätkien kanssa Starbucksin kahvit, muut otti suodatinkahvit ja itse repäisin venti white caffe mochalla, reilu 5dl kahvitaivasta. tax freesta vielä tuliaiset mukaan ja sitten taas kotimatkaksi iltalehden ristikon kimppuun, ei auennut. :) Kotona kerkesin purkaa laukut ja vähän hakata koneella borderlandsia kun oli taas aika pakata toinen laukku ja lähteä EB:llä takaisin Lahteen.
Tiistaina olikin ihan uudenlaista hommaa intin vihreissä. Aamupalan jälkeen vaihdettiin urhk:in punainen toppa-asu päälle ja lähdettiin Hälvälään toimitsijoiksi ampumahiihdon ampumapaikalle. Hommaan kuului kirjata ampujien numero ja osumat ylös ja aseen tyhjyyden varmistuksen jälkeen nostaa kaatuneet taulut narusta vetäen nopeasti pystyyn ja laittaa seuraavat 4 patruunaa ampumapaikalle seuraavaa kilpailijaa varten. Aika harva osui 150m matkalta, skapparimme totesikin että latu olisi kannattanut vetää 100m vallille ja ampua sieltä, 1min/1 sakko kun oli aika raaka vähennys suhteutettuna vain 6km hiihtomatkaan. Jos ammuit muutaman ohi niin sitä et kyllä enää hiihtämällä kiinni ottanut. Kisan jälkeen laitettiin paikka pakettiin ja ajettiin takaisin kassulle, missä ei loppupäivänä ollut sitten enää mitään ohjelmaa.
Keskiviikkona joutenolo jatkui, aamupäivällä ei tehty muuta kuin tehtiin inventaario yläkerran varastossa. Ohessa laitettiin sissitelttoja, pressuja ja peitteitä paremmin pakettiin ja tehtiin teräsuojia sahoihin. Tämän jälkeen käytiin läpi radion antenneja jotka kelattiin auki ja laitettiin paremmin takaisin kelalle. Näiden hommien jälkeen ei ollut taas mitään tekemistä, lounaan jälkeen vain kamat kasaan ja klo 13:00 muutaman muun UK:lle lähtijän kanssa ovesta pihalle. Pääsin Mäntylän kyydissä Renkomäen ABC:lle bussipysäkille, josta pikavuoron kyytiin ja Helsinkiin. Kävin pikaisesti vaihtamassa kotona kamat, haukkaamassa vähän välipalaa ja ottamassa treenikamoja mukaan ja sitten salille. Illan treenissä vedin harjoituskisan viikonlopun EM-karsintaa varten. Permanto meni ekaa pätkää lukuunottamatta hyvin, hepalla tuli katko, renkailla väsyin sarjassa sen verran etten viitsinyt painaa alastuloa sarjan päälle kovilla, hyppy meni hyvin, nojapuut erittäin hyvin, vain vähän jalkavirheitä ja rekillä tyydyin liikkeiden harjoitteluun. En viitsinyt ruveta aukomaan käsiäni turhaan kun en kuitenkaan tee rekkisarjalla oikeastaan mitään vielä tänä keväänä. JSM:än 6-ottelun voitan ilman alastuloakin ja rekillä en voita Joukoa vaikka tekisinki alastulon. Vasta syksyn SM:eihin tarvitsen 6-otteluun kunnon rekkisarjan.
Jo riittää rekkispekulointi, tässä voisi pikkuhiljaa taas hylätä kodin mukavuuden ja lähteä myllyyn treenaamaan. Huomenna jää aamutreeni väliin niin pitää vetää se tänään. Illalla kun pitää mennä takaisin Lahteen. Huomenna aamupäivällä saadaan alikessun natsat rintaan ja sitten taas illaksi kotiin treenaamaan.

Cottbus WorldCup #2

Nojapuut meni karsintailtana hyvin, uusi sarja jota en ollut vielä kertaakaan edes päässyt kokeilemaan jatkuvasti auenneen käden takia meni läpi varsin puhtaasti. Ainut suuri virhe tuli alastulon askeleissa. Lähtöpisteillä 4,5 lohkesi 12,600 loppupisteet. Eivät parhaat pisteeni mutta uusi sarja on korkattu ja sitten vain loppukauteen puhtautta. Illan kisassa lohkesi finaalipaikkoja suomalaisille hypyssä Tomille ja Niemelälle, joka hyppäsi yllättäen rocken pystyyn ja kasamatsun kierteellä paikkaan. Ja silti se Niemi vain pyöritteli päätään ja vaelteli pää riipuksissa manan mailla.
Lauantaina kävin aamulla treenaamassa, vähän heppaa, rekkiä ja rengasvoimaa, ja sitten katsomon puolelle seuraamaan telinefinaaleja. Permannolla nähtiin sekä hyviä suorituksia että kömpelöitä pannutuksia, komeimpana itsemurhayrityksenä yhden kreikkalaisen ensimmäinen pätkä, jossa eteen 1-kierrevoltista eteen puolitoistavoltti 1-kierteellä suoraan päälleen. Loput pätkät hän sentään kuunteli itsesuojeluvaistoa ja helpotti reilusti.
Huomenna sitten pääsee jänäämään Tomin ja Timon suorituksia hyppyfinaalissa. Ja seuraamaan kuinka moni voimistelija lipeää rekiltä tänä vuonna. Viime vuonna 4/8 pussasi mattoa rekkifinaalissa.

vko 10. und WeltCup Cottbus!

Pääsin kasarmilta jo tiistaina ja painelin illalla salille. Meinasin tehdä sarjat renkailla ja nojapuilla viikonlopun Worldcuppia silmällä pitäen mutta Tukholmassa auennut käsi ei suostunut yhteistyöhön. Tein sitten vain pari kevyttä käyntiä renkailla ja vähän voimaa ja nojapuilla jänäriä ja alastuloja.
Keskiviikkona jatkoi samalla setillä lisäten treeniin vielä kevyesti permantoa.
Torstaina oli herättävä aikaisin aamulla. Holle tuli hakemaan minut kyytiin puoli seitsemän aikaan. Kentällä reppuni päätyi uuteen läpivalaisuun, syynä Herbalifen lounaspatukat. :D Ai että nauratti siinä kohtaa, en tiedä luulivatko muoviräjähteeksi tai jotain. Torstai-iltana mentiin vielä ottamaan tuntumaa Lausitz-areenan kisatelineisiin. Spiethin telineet, me like. ^^ Renkaat tuntui erittäin hyvältä ja nojapuilla napsautin jänärin ekalla kässäriin. Illalla vielä vähän guitar heroa Tomin läppärin ruudulta muoviskitta kädessä ja 23 aikaan nukkumaan.
Tänään perjantaina on sitten karsinnat viikonlopun finaaleihin. Tultiin aamulla puolen 12 maissa salille ja kisa pyörähti käyntiin klo 13. Tein renkailla pisteet 13,900, samat pinnat kuin Tomilla. Ei se 14 pinnaa vain suostu menemään rikki, alastulossa tuli pomppuaskel ja pyörähdykset olivat vähän tahmeat mutta muuten sarjani oli parasta suorittamistani. Ehjällä sarjalla olisi ollut mahikset johonkin 14,3-14,5 loppupinnoihin. Tänään ei 13,900 riittänyt huomiseen finaaliin, renkaiden 8. sija heltisi pisteillä 14,200. Yhden pompun päässä! Mutta kyllä jaettu 13. sija Tomin kanssa kelpaa, maailmancupin pisteitä jaetaan joka telineellä 16 parhaalle. Tämä oli renkaiden osalta erittäin hyvä avaus kauteen, katsotaan sitten myöhemmin päivällä miten käy nojapuilla.
Leiska kuittaa.

vko 9

Basic settii, sarjatreeniä ja alkuviikosta punttia kasarmilla. Loppuviikosta käytiin Ruotsin puolella skabaamassa. Kauteen valmistava kilpailu meni aikataulun takia vähän heikosti, Silja Symphony lähti Helsingistä reilun 4h myöhässä. Onneksi se otti yön aikana aikataulua kiinni. Saavuimme kisapaikalle kuitenkin miltei 2h suunniteltua jäljessä. Juuri kisakamat päälle vaihdettuamme kisa alkoi. Ruotsalaiset antoivat meille kuitenkin joustavan diilin että skippaamme permannon ja lämmittelemme ensimmäisen rotaation ajan ja hyppäämme kisaan mukaan hevosella. Kisa meni sitten seuraavasti: heppa läpi runnomalla, renkailla tuskaista taistelua tekniikkaliikkeiden kanssa, hyppy meni hyvin, kasamatsu pikkupompulla. Nojapuut meni ihan penkin alle, syynä renkailla auennut käsi. Jouduin teippaamaan sen nojapuille jolloin alaliikkeissä käsi luisti ihan älyttömästi. Seurauksena täysin epäonnistunut tippelt ja väliin jäänyt moy. Rekki meni kokonaan kisakokeilun voimin, ihan puhdasta settiä mutta rutiinin puutteen vuoksi jätin alastulon tekemättä. Tässä vaiheessa kisa oli ohi ja suomalaiset siirtyivät kokeilemaan permantoa. Permanto onnistui telineistäni parhaiten, ekalla pätkällä tuli jänispomppu twistituplan alastulossa mutta muut pätkät napsahtelivat paikkaan.
6-ottelusta tuli reilut 73 pinnaa ja 3. sija Måns Stenbergin ja Kalle Määtän jälkeen. Sitten olikin kotimatkan aika, yhteenvetona kisa meni nokilleen mutta siihen nähden että vedin miltei kaikki telineet pelkillä kisakokeiluilla oli 2 pisteen parannus syksyn SMeistä ilon aihe.

vko. 8

Maanantai 22.2.
Aamupäivän ohjelma kasarmilla oli poikkeuksellinen, suksisulkeisten sijaan käytiin yksikön voimin tekemässä Mannen palauttava harjoitus painisalissa. Syy tähän oli se että aamupäivällä oli lähtö Hälvälän maastoon suorittamaan AUK II:n kokeita. Matka masin kyydissä oli erilainen kuin ennen, nyt sieltä lavalta löytyi nimittäin linnanmäki-istuimet. Olipahan mikavampi istua kyydissä ja päällekkin löytyi hyvä tuki jata vasten sai otettua vartin torkut. Maastoon jalkauduttuamme oli ohjelmassa 3km siirtyminen ja lepotukikohdan perustaminen. Loppuilta menikin kamiinaa lämmitellessä, mitä nyt kersantti Lukkarila kävi tarkastamassa lepotukikohtamme ja antamassa siitä ryhmälle pisteet.

Tiistai 23.2.
Klo 5:00 kömmittiin mukavista makuupusseista aamuyön kylmään pimeyteen. Leiri purettiin nopeasti ja sitten lähdettiin hiihtelemään kohti Hälvälää, n. 4km. Hälvälässä keiteltiin trangialla aamupuurot ja sitten ruvettiin taas läpäisemään AUK:in kokeita. Tulenjohdon kokeessa jaoin kärkipistetuloksen 19/24 ja ammuntakoekin meni kirkkaasti läpi. 11-12 aikaan alkoi ryhmien siirtyminen Y-pisteelle, n. 10km. Tästä kehkeytyi minulle rankka reissu. Ekat 3km meni ihan hyvin, mutta kun pääsimme hiihtoladuille ja vastaan alkoi tulla lyhyitä nousuja niin minä hyydyin täysin. Ryhmäni joutui muutamaan otteeseen odottelemaan kun laahustin vihdoin mäen päälle täysin huvennein voimin. Puolessa matkassa taakkaani kevennettiin dragunovin verran ja loppumatkasta oma rynkkynikin sai vaihtaa kantajaa. Nyt pysyin muiden tahdissa tasamaalla mutta aina nousuissa jäin vähintään puoli minuuttia perään. Vihdoin miltei 3h siirtymisen jälkeen päästiin masin kyytiin ja siitä kasarmille. Varusteiden huolto yksikössä meni ihan automatiikalla ja päivällisen jälkeen menin aika nopeasti jo nukkumaan.

Keskiviikko 24.2.
Herätys aamulla ja kaamea jumi jaloissa. Onneksi aamuliikunnassa mentiin vaan pallosaliin ja venyteltiin. Itse keskityin yhteisten venytysliikkeiden välissä pohkeiden ja pakaroiden jumin avaamiseen. Eivätpä ne mihinkään auenneet. Iltapäivällä lähdettiin taas UK:lle ja myllyyn ehdittiin 4 aikaan. Sain itsestäni irti väsyneen rengastreenin ja hevosella pyllymyllyjä. Jalkatelineitä en edes viitsinyt kokeilla kun "kaamea persjumi" tuntui joka askeleella kävellessäkin.

Torstai 25.2.
Menin myllyyn vasta iltapäillä, luulin että sinne olisi tullut muitakin treenaamaan, mutta ei siellä ketään ollut. Vain muutama touhis-koutsi pyöri siellä laittamassa suorituspaikkoja pikkuskideille valmiiksi ja yksi perhe pomppi trampalla. Ensin kulutin 30min jalkajumin avaamiseen, mikä vain vähän helpotti. Permannolla sitten rykäisin jumista ja suorituksen raskaudesta huolimatta kokosarjan läpi ja muutaman alku- ja loppusarjan. Päätin koetella jalkojeni suorituskyvyn rajoja ja menin vielä hyppyynkin, muutama hyvä kasamatsu ja telineen vaihto rekille, missä vähän pujotusmuljauksia ja sarjanpätkiä. Treeni kulki hyvin vaikkei ollut kavereita paikalla fiilistä nostamassa ja kroppa oli edelleen alkuviikosta jumissa ja väsynyt.

Perjantai 26.6.
Ei mitään ihmeellistä itärintamalla, basic aamutreeni ja väsynyt iltatreeni. Holle taas valitti motivaation puutteesta, mutta millä ajat kun bensa on loppu?

Lauantai 27.2.
Aamulla käppäilin 50m mäkeä alas ja hyppäsin Topin kyytiin. Käytiin vielä koukkaamassa Niemelä myllyn pihasta ja sitten lähdettiin kruisaamaan kohti Tampereen pirkka-hallia. Klo 10:06 seisottiin permannon reunalla rivissä kun Holle jakoi aamupäivän harjoituksen ohjeet ja käskytti alkulämpän käyntiin. Tarkoitus oli tehdä harjoituskisa. Sain runtattua permannon läpi, hevosen ties kuinka suurilla vähennyksillä mutta ilman putoamista kuitenkin. Renkailla painoin läpi saman vanhan sarjan ja hypyssä tein pari kasamatsua melkein naamalleni. Ei ihmekkään ettei siitä pukista saanut työnnettyä, se oli 5cm liian korkealla. Nojapuut ja rekin jätin väliin koska käteni oli sen verran pahasti auki, Holle ei tietenkään tätä sulattanut vaan, ylläri ylläri, alkoi paasata että nyt on pakko tehdä kaikilla telineillä sarjat ja plää plää plää. Käänsin vain selän ja vedin hupun korville ja jatkoin venyttelyä. Hyvän lounaan jälkeen hypittiin vähän tramppaa Andrein valmennuksessa jonka jälkeen kukin rupesi tekemään omia harjoituksiaan. Minulla se oli rengasvoima ja tehokas jalkavenyttely. Matkalla kotiin pysähdyttiin Toijalan ABC:lle tankkaamaan ja ostamaan evästä, söin purkillisen raejuustoa ja rainbown riisiherkun kun en ollut muistanut ottaa protskuja mukaan.

Ja siinä oli viikon 8. tapahtumat, taas viikon myöhässä raportoituna. :P

Week 7, jälkiraportti

Lauantai 13.2.
Jes, eka treeni kahteen viikkoon josta tuli jotakin. Meillä oli myllyssä maajoukkueleiripäivä. Sain aikaiseksi hyvän rekkiharjoituksen ja kelvollisia suorituksia nojapuilla. Päivän kohokohdaksi kulminoitui rengasvoima kun tein ilman avustusta asa-schwalbea ja azariania peräkkäin. Sitten päälle vielä loppuverryttely ja pikaisesti nautittu protskupirtelö. Ennen kotiinlähtöä istuttiin vielä maajoukkueen voimin puoliympyrässä permannon kulmassa ja seurattiin Hollen pitämä oppitunti pujotusmuljaus puolella käännöksellä -liikkeen harjoittelusta (rekkiliike).

Maanantai 15.2. vko.7
Maanantaina aamulla heräsin kurkku kipeänä ajatellen että "nonni, taas viikko menee ketuiksi". Aamupalan jälkeen veksiin hakemaan vapautusta, VPO:ta tuli. Otin sitten päivän iisisti koettaen parannella itseäni, kurkkukipu kun ei ollut ainoa vaiva, flunssakin jylläsi edelleen.

Tiistai 16.2.
Tiistai meni vielä lepäillessä, en viitsinyt flunssassa mennä edes punttia vääntämään. Tietysti viikko-ohjelman mukaisiin liikuntakoulutuksiin oli pakko ottaa osaa kun ei voinut vapautustakaan hakea, muuten en pääsisi seuraavana päivänä UK:lle. Täytyy olla 2 "tervettä" päivää alla ennen kuin pääsee kotioloihin treenaamaan, eli 2 päivää kitkutella ilman vapautuksia muiden mukana terveydentilasta riippumatta.

Keskiviikko 17.2.
Flunssa jyllää edelleen, onneksi pian pääsee kotiin tervehtymään. Tässä tulee taas mietittyä sitä että jos on kipeänä niin ei päästetä kasarmilta kotiin vaan "annetaan pojan tervehtyä". Kotona tervehtyy 2 päivässä ja kasarmilla potee 3 viikkoa. Onneksi UK:t pyörii ja klo 15 auto starttaa kohti Helsinkiä. Painettiin suoraan salille vetämään treeni. Sain aikaiseksi hevosen ja renkaat eikä mennyt edes täydelliseksi puurtamiseksi vaan treeni kulki yllättävän hyvin. Koitin säästellä vähän voimia seuraavalle päivälle sillä edessä oli rästiin jäänyt cooperin testi.

Torstai 18.2.
Menin salille vähän 9 jälkeen jotta kerkesin lämmitellä ja venytellä ennen klo 10 starttaavaa cooperin testiä. Lisäkseni rästicooperia oli suorittamassa 3 muuta kaveria plus Milla joka halusi juosta mukanani cooperin huvin vuoksi. Yllätyksekseni ensimmäisen mutkan jälkeen minä johdin joukkoa. Olen tottunut siihen että muut spurttaavat heti ohitseni ja itse lähden peesaamaan jotakuta jälkijoukosta. Vedin aika tasaisesti 2850m vauhtia alusta loppuun, viimeisellä kierroksella yksi lähti ohitseni vetämään loppukiriä. Itselleni riitti loppukiriksi se että tulin 20s. turvin 2800m viivan yli ja siitä jarruttelin 20m ja jäin kurviin makaamaan. Milla sai hienon taistelun jälkeen tuloksen 2700m. Olin suunnitellut tekeväni cooperin jälkeen telineharjoituksen mutta ei minusta olisi ollut siihen. Kävin vain pyytämässä vakseja avaamaan kylmähuoneen oven ja upotin jalkani altaaseen joka oli täynnä kylmää vettä ja jäämurskaa. Siinä meni semmoinen 10min jonka jälkeen lyhyt venyttely ja kotiin syömään. Illalla tulin vielä salille tekemään sen telineharjoituksen. Yllättäen en tehnyt jalkatelineitä. :D Nojapuilla ja rekillä treenasin tavoiteliikkeitä ja kokeilin vähän puolisarjanpoikaisiakin. Loppuun vedin oikein kunnon verryttelyn ja jalkavenyttelyn. Muutoin en varmaankaan kävelisi seuraavana päivänä.

Perjantai 19.2.
Aamutreeneihin normaalisti klo 9. Trampalla huomasi kyllä että olin edellisenä päivänä juossut cooperin. Jalat olivat voltin ponnistuksissa kuin ylikypsää makaronia. Lyhyeen jääneen trampan jälkeen tein kässärit ja rengasvoiman joiden päälle protskupirtelö ja palautuminen nopeasti käyntiin. Iltatreenissä yritin tehdä permantoa, heikolla menestyksellä. Voltit jäivät permantoon ja päivän vaikein permantoliike jäi B-osaan. Renkaat toi lohtua toivottomaan taisteluun onnituneilla alastuloilla ja kevyesti heilahtavilla jättiläisillä. Loppuverryttelyn jälkeen nappasin pyyhkeen kainaloon ja suuntasin Tomin, Niemelän ja Kassun kanssa kylmähuoneeseen masokismia hipovan lihashuollon pariin. Polttava kylmyys oli helpompi kestää kun kavereiden kanssa läppä lensi pienessä kopissa. Ehkäpä tämän jälkeen jo kulkee jompikumpi jalkateline huomenna.

Lauantai 20.2.
Normaalista poiketen aloitimme treenit jo klo 9, koska iltapäivällä oli 2012-ryhmän leiri/palaveri Svolin toimistolla. Kiitos eilisiltaisen jalkahuollon hyppy kulki varsin mukavasti. Hyppäsin muutaman kisa-kasamatsun ja vaihdoin nojiksille. Nojapuilla tuli aika hyvää settiä sarjaliikkeiden parissa, erityisen yllättynyt olin vanhasta sarjaliikkeestäni tippeltistä, kun se muutaman kuukauden tauon jälkeen irtosi todella lennokkaasti aisoista. Ehkäpä treenin tärkeimpänä antina sain päätettyä tämän kauden nojapuusarjani liikkeiden järjestyksen. Nyt tiedän että esim. jänäri tulee sarjassani punnerruksen perään eikä käsille heilauksen. Vaikka kumpaisenki perään se lähtisi käsinseisonnasta, tulee näiden liikkeiden päälle hieman eriasentoinen kässäri, joka vaikuttaa yllättävän paljon, tosin eniten korvien välissä. Nojiksilta siirryin remmirekille jossa tein perussarjoja ja alastulon temppuja. Loppuverryttely jäi kiireen takia lyhyeksi mutta seuraava telineharjoitus onkin edessä vasta keskiviikkona. Svolin toimistolla käytiin läpi vuoden 2010 toimintasuunnitelmat ja kilpailut joihin kukin on keväällä osallistumassa. Lisäksi käytiin haastattelut Anna Kirjavaisen kanssa, joiden pohjalta päätetään ketkä saavat tänä vuonna erillistä lisätukea liitolta tänä vuonna. Olisi se hyvä jos saisin vähän lisäbudjettia niin voisin käydä syksyllä ehkä yhden maailmancupin kisan lisää. Mutta se jää nähtäväksi, päätös tuista tulee vasta loppukeväästä.

Tähän loppuun vielä pahoittelut runsaslukuiselle lukijakunnalleni että tämä viikkoraportti tulee näin myöhässä. Koitan saada jo kuluneen vko 8:n nopeasti myös skriivattua. Mutta kohta on taas aika pakata kamat ja lähteä Lahteen puolustamaan isänmaata, jippikaijei! Saapahan siellä sentään ilmaista safkaa...

Vko 6

Alkuviikko meni kasarmilla edelleen kipeää kurkkua parannellen. Eukamentholi-teetä ja punkassa makaamista hyvän kirjan parissa. Tiistaina käytiin Haminassa tulenjohtajien ja rukkilaisten voimalla harjoittelemassa tulenjohtosimulaattorilla. Ja kyllähän ne kranaatit sinne kohteeseen paukkuivat.

Keskiviikkona käytiin aamulla vähän hiihtelemässä intin suksilla. Hauskinta oli kun löydettiin yksi pieni luonnonhyppyri metsärinteestä ja siitä vetäistiin muutama mäkihyppy. Iltapäivällä lähdin sitten taas UK:lle. Kurkkukipu oli jo kokonaan kadonnut joten ajattelin olevani jo terve. Tein renkailla kerätuplaa 1,5-kierteellä, toistuvasti pystyyn. Nuotio ja Holle olivat kumpikin sitä mieltä että tästä voisi tulla alastuloni ainakin siihen asti että joskus viimein opin suorin tuplan kierteellä niin että saan sen sarjan päälle pystyyn. Vaikka nämä liikkeet ovatkin saman arvoisia niin kyllä tuomarit arvostavat esteettisempää suorin tuplaa kierteellä enemmän. Tyylikkäämpi alastulo voi pyyhkäistä tuomarin papereista 0,1 vähennyksistä pois. Renkaiden jälkeen tein vielä hevosella matkustuksia ja alastuloa.

Seuraavana päivänä kävi ilmi etten ollutkaan vielä ollut terve. Heräsin pää täynnä räkää ja varmuudeksi kokeilin laskea pääni polvien tasalle. Jep, painetta tuntui, poskiontelon tulehdus. No, minkäs teet, pelastuskoulun fyysisiä testejä ei kuitenkaan voinut jättää väliin tai se olisi vuoden odotus seuraavaan kurssiin. Fillaroin siis siilitielle ja siitä metrolla sörkkään ja siitä keskuspelastusasemalle klo 7:50. Testit alkoivat klo 8:00 fobiatesteillä, korkeanpaikan kammo ja pimeän/ahtaan paikan kammo. Selvitin molemmat testit ja sitten oli fysisten vuoro, joissa saavutin jokaisessa maksimirajat ja yht. 1. pist. bonuksia. Päivän viimeisenä testikoitoksena oli 200m uinti 5 minuuttiin. Alkuun pelkäsin vähän että reiteni kramppaavat kesken uinnin edellä suoritettujen kyykkyjen jäljiltä, mutta onneksi näin ei käynyt. Meinasin tosin karsiutua tässä testissä. Ollessani kolmatta kertaa lähtöpäädyssä valvoja huusi minulle "Leinonen! Enää 5s edellä, nyt on KIIRE!!". Pelkäsin niin paljon sitä etten ehdi. Kauhoin henkeni edestä viimeisen kerran takapäätyyn ja loppusuoralla lähellä maalia saatoin rentoutua kun kuulin "20s jäljellä"-huudon. Kosketettuani altaan reunaa oli aikaa jäljellä 10s. Mutta olipahan koitos. Lihakseni huusivat tuskasta kun kävelin altaalta suihkuun ja saunaan. Pukuhuoneessa tuli taas pään sisältä 4 nenäliinan verran tavaraa. Ja huomenna pitäisi pystyä juoksemaan cooperissa 2800m! Illalla pyrin hoitamaan itseäni kuntoon juomalla lämmintä, höyryhengityksellä, nenähuuhtelulla ja saunomisella. Kunto kyllä koheni mutta 37,5 asteen lämpö ei luvannut hyvää.

Tänään aamulla soitin testaajille kysyäkseni voinko suorittaa cooperin myöhemmin. "Ja millä perusteella?" "Noku mulla oli eilen jo poskiontelon tulehdus päällä ja illalla nousi kuume ja tänäänkin on ihan räkäinen olo." Sain sitten ajan ensi keskiviikolle, juoksen testin matolla. En saa siitä kuitenkaan kuin hyväksytty/hylätty merkinnän, mutta empä olisi kyllä saavuttanu coopperissa muutenkaan kumpaakaan lisäpisterajoista 2950m=0,5 pist. 3100m=1 pist. Soitin Hollellekin että jätän tänään treenit väliin ja toivon että edes huomenna pystyisin treenaamaan. Alkaa pikkuhiljaa potuttamaan tämä kipeänä oleminen, jo 2 viikkoa on mennyt sairastelun takia ketuiksi.

Ylämäkeä ja alamäkeä

Loppuviikko vko 4:
Treenejä kävin vetämässä torstaina yhden, perjantaina 2 ja lauantaina 1 treeni. Torstain ja perjantain treenit oli aika väsyneitä Stuttgartista paluun jälkeen mutta lauantaina liike kulki taas. Lauantain treenin highlightina muutama suoritus tsukkea 2-kierteellä tai kasamatsua kierteellä, kummin haluaa liikkeen ilmaista. Ja nauhalta kuuluu jopa jotain harvinaista: Holle kehuu! :D http://www.youtube.com/watch?v=QY3yFU5fHG8


Vko 5:
Maanantaina tuli tehtyä rinta-selkä puntti kasarmilla. Loppuviikko menikin sitten poskelleen. Keskiviikkona heräsin kurkku kipeänä, aamupalan jälkeen lompsin veksiin ja sain sairaanhoitajalta pussillisen buranaa ja yhden VUP:n.
Torstaina kurkkuni oli edelleen kipeä ja jätin aamun harjoituksen kasarmilla väliin ja lepäilin punkassa. Helsinkiin HV:lle päästyäni menin myllyyn treenaamaan mistä ei tahtonut tulla oikein mitään. Renkailla oli kyllä ihan hyvä fiilis, jättiläiset tuntuivat kevyiltä ja kokeilin tehdä uutta alastuloa, kerien tuplaa 1,5-kierteellä. Luulisin sen olevan helpompi D-osa painettavaksi sarjan päälle kuin suorin tupla 1-kierteellä. En ehtinyt tehdä enempää kuin 2 hyvää suoritusta kun käteni aukesi. Uusien liikkeiden treenaamisessa tuntuu olevan jokin kirous sillä aina jos uusi liike kulkee heti ensi yrityksestä lähtien niin sitten käsi aukeaa tai lämsä hajoaa tai tapahtuu jotain muuta yllättävää joka keskeyttää treenaamisen. Kipeä kurkkuni ei ainakaan tykännyt harjoittelustani, se ärtyi vain kipeämmäksi ja illalla mittasin lämpöä 37,1.
Perjantaina jätin aamutreenin suosiolla väliin, en viitsinyt lähteä kipeänä salille. Jostain kumman syystä menin kuitenkin iltatreeniin. Olisi pitänyt jättää menemättä, en saanut aikaiseksi kuin muutaman taakse 1-kierrevoltin permannolla shortsit, 2 t-paitaa ja fleecepusero päällä. Kotiin asti päästyäni aloin taas mittailemaan lukemia kainalosta, digimittari näytti illan aikana korkeimmillaan 37,6.
Lauantain pysyinkin sitten virheistä oppineena kotona potemassa. Päivän aikana kokeilin useita keinoja hoitaa kipeää kurkkua ja flunssaa. Eukalyptusrasvaa kaulalle, kuumaa juotavaa ja muita poppakonsteja. Tehokkaimaksi keinoksi huomasin seuraavan reseptin: kupillinen kuumaa vettä johon liotetaan 2 eukamentholia ja teelusikallinen hunajaa. Näitä kupillisia on mennyt tähän mennessä 3 ja menee vielä luultavasti monta lisää. Kun nyt viimeistään alkuviikolla paranisin niin pystyis treenaamaan keskiviikkona kun päästään taas HV:lle.

Stuttgartin maajoukkueleiri

Kun muu maajoukkueporukka lähti torstaina 21.1 Stuttgartiin, jäin minä vielä yksikseni myllyyn treenailemaan. Syy tähän oli se että minulla oli perjantaina Kotkan kaupungin urheilijoiden palkitsemistilaisuus Kotkan Seurahuoneella. Salaattipöydän jälkeen alkoi tunnustusten jako pronssiplaketeilla. Pronssisia seurasivat hopeiset, joihin liittyi vielä 450€ stipendi. Kohta oli jäljellä enää isompia tunnustuksia, mm. vuoden kotkalainen urheilija, -urheiluteko, -valmentaja jne. Lopulta oli palkitsematta enää vain vuoden kotkalainen urheiluteko ja kotkalainen urheilija, edellä oli jaettu n. 1000€ stipendejä. Tiesin jo etukäteen että minulle lankeaisi jokin palkinto ja suunnittelin jo mitä tekisin stipendillä, ainakin saisin sillä kuitattua tulevan autokoulu II-vaiheen ja kustannettua kisamatkoja ja lopuilla hankittua jotain kivaa. Liikuntalautakunnan puheenjohtaja kuulutti minun nimeni vuoden kotkalaisen urheiluteon kohdalla, mutta mainintaa stipendistä ei tullut. Jep, kiertopalkinto, kunniakirja ja kuihtunut ruusu, ei lainkaan stipendiä. Suraavaksi vuoden kotkalainen urheilija, laji DARTS, hitosti isompi kiertopalkinto ja 2300€ stipendi ,EI *#¤@*§#!! Hemmetti että otti päähän! 13 vuotta oon painanut duunia salilla joista viimeiset 3,5 vuotta 25-tuntista viikkoa ja 2300€ menee dartsin pelaajalle!? Joku joka istuu perjantai-illat korttelinkulman pubissa ja nakkelee tikkaa tauluun kaljavedon voiton kiilto silmissä. 2300€!! Uskomatona...
Ei siinä sitten ollut muuta tehtävissä kuin vain lähteä kiukusta kihisten ajamaan takaisin Helsinkiin. Hitto että tämän takia vaivauduin Kotkaan asti, kun seuraavana aamuna pitää vielä olla 5:30 Helsinki-Vantaalla lähdössä kohti Stuttgartia.

Lauantai 23.1
Edellis-illan pettymykset unohtuivat Stuttgartin hienojen voimistelutilojen puitteissa. Sali oli lähes 2 kertaa isompi kuin myllyn sali. Sieltä löytyi mm. 3 tramppaa, 2 rekkiä, 2 kanveesia, 2 volttirataa, 3 erilaista volttimonttua, trampparata, 2 hevosta, 3 eri hyppypaikkaa, 4 nojapuut, 2 eritasonojapuut, 2 puomia ja runsaasti oheisharjoitteluvälineistöä. Siellä oli tosin vain yhdet kunnon renkaat kovilla muttei se paljon haitannut koska käteni olivat niin kipeät etten olisi voinut alastuloja kiskoakaan.
Yhteydet hotelliltamme salille olivat varsin hyvät. Ensin U-bahnilla 5 pysäkinväliä ja sitten vajaa 2km kävelyä salille. Matkan varrelta löytyi hyviä ruokapaikkoja ja kauppoja niin että vatsansa sai täyteen mukavasti matkalla treeneistä hotellille.
Treenaaminen Stuttgartissa oli mukavaa, suurimmaksi osaksi sen takia, että salilla oli "ruuhka-aikaan vain n. 20 voimistelijaa. Eli kukaan ei juossut kertaakaan eteen ja telineille pääsi silloin kun halusi. Osaltani leirin kohokohtia olivat permanto- ja hyppytreenit. Permannolla tein taakse 2,5 kierrevolttia ja eteen 1,5 kierrettä. Hypyssä tein ensi kertaa eläissäni tsuken 2 kierteellä! Keskityin pitkään vauhdinottomaton päädyssä ja mallailin käsityöntöä useamman kerran. "Ensin työntö, sitten kierrettä". Toistin tätä mantraa mielessäni. Hengitys syvään ja sitten juoksuun kohti pukkia. Vastoin odotuksiani sain työnnettyä pukista ennen kuin aloin ruuvata kierrettä. En tiennyt kuinka monta siihen tulisi, mutta yllättäen tajusinkin missä pyörin ja ojensin 2 kierteen jälkeen pystyyn monttuun. Holle oli aivan äimänkäkenä ja Tuuhakin taputti käsiään ällistyneenä. "Make mitä he****tiä, siinähä oli 2 kierrettä!" Tein tällaisia suorituksia vielä 4 kappaletta jonka jälkeen vaihdoin telinettä. Hyvä saldo leirin ainoaksi hyppytreeniksi.
Muilla telineillä tein ihan mukiinmenevää treeniä, nojapuilla jänäreitä, rekillä stalderistä käännöstä kierto-otteelle ja hevosella perusliikkeitä. Renkailla keskityin koko leirin ajan uusien lämsien sisäänajamiseen.
Keskiviikkoaamusta tuli pienimuotoinen seikkailu. Minulla kun oli oma huone niin tietenkin siinä piti lopulta jotain käydä. En tiedä mitä kännykkäni herätykselle oli tapahtunut, tarkoitus oli herätä 7:30, pakata kamat, mennä aamupalalle ja lähteä sovitusti klo 8 hotellin edestä takseilla lentokentälle. No, todellisuudessa heräsin siihen kun Holle soittaa mulle 10 yli 8. "Missä olet?" "Hotellilla" "Jahah, no, me lähdettiin jo takseilla, tule sitten julkisillä kentälle." Pakkasin kiireesti kamani ja lähdin U-6:lla kohti Hauptbahnhofia. Siellä vaihto S-3:seen jolla pääsi suoraan terminaaliin. Liukuportaita noustessani Holle tokaisi kaiteeseen nojaillen: "Ehditpäs ajoissa" "Joo, ei ollu hankalaa tulla julkisil". Siitä Check-In:n kautta yläkertaan Burger Kingiin moikkaamaan joukkuetta: "Guten morgen Meine Freunde" "Make! sä selvisit tänne, sori et unohettii sut, kukaa ei huomannu siin lähtöhässäkäs". Loppumatka kotiin sujui mukavasti torkkuen ja funtsien loppuviikon treenejä.

vko 2 / 2010

maanantai 11.1
Viikon ainut kokonainen kassupäivä. Ohjelmassa oli suksisulkeiset ja johtajakoulutusta. Iltapäivällä kävin vetämässä päivän treeniksi cooperin juoksumatolla ja venyttelyn. Tulos 2840m johti infernaaliseen reisijumiin. Loppupäivä meni jalkoja hieroen ja kirjaa lukien.

tiistai 12.1
Aamuliikunnan ja aamupalan jälkeen oli erikoistumiskoulutusta. Tulenjohtoporukasta oli kokonaista 1 henkilöä paikalla joten sain pitää laser-etäisyysmittarilla leikkimisen ilon kokonaan omanani. Koulutuksen jälkeen torkuin edellisyön päivystysvuorosta johtunutta univelkaa pois. Iltapäivän johtajakoulutuksen jälkeen lähdettiin taas Joukon kanssa kohti Helsinkiä. Illan treeneissä tuli tehtyä renkaat ja nojapuut. Ei mitään ihmeellistä muttei mitään räkäistä väkisin vääntämistäkään.

keskiviikko 13.1
Aamutreeneissä oli hiljaista, meitä ei ollut kaikkia paikalla, ilmeisesti sen takia että Holle oli ilmoittanut eilis-iltana olevansa aamulla töissä. Tein normaalit harjoitteet ja olkapää-puntin, ehdin salilta n. 30min nopeammin pois kuin tavallisesti, ilmeisesti normaalin ******jauhamisen puuttumisen takia. Iltatreenissä tein hypyssä kasamatsuja ja rekillä pujotusmuljauksia ja stalderia 1/1-käännöksellä kierto-otteelle. Pujotukset onnistuivat aika hyvin ja stalder-liikkeetkin alkoivat olla jo lähellä onnistumista. Tein vielä loppuverryttelyksi trampalta taakse voltteja 2,5-kierteellä, alan jo hahmottaa oikean kierteeseen lähdön.

torstai 14.1
Olin ajatellut meneväni ohjelmasta poiketen jo 11 aikaan salille että iltapäiväksi jäisi enemmän aikaa muuhun. Suunnitelmiani hiukan sotki se että nukuin vartin yli yhteen asti. Menin sitten alkuperäisen ohjelman mukaisesti kolmeksi salille, tein rinta-selkä voiman ja venyttelyn.

perjantai 14.1
Tänään oli vuorossa kevyempi aamutreeni, ei voimaa. Iltatreeneissä eilisen kova voima rajoitti touhuamista. Permanto oli raskasta ja renkaista ei tullut oikein mitään. Onneksi nojapuut pelasti päivän, tein hyviä jättiläisiä ja taittaen tuplia. Loppuverryttelyn jälkeen oli taas aika lähteä kamppailemaan pystyssä pysymisestä 3km pyörälymatkalla.

lauantai 15.1
Jätkien kanssa vedettiin lämmittelyksi 2 paikkaskabaa, Samuel voitti eteenpäin liikkeet ja minä tiukan äkkikuolema-finaalin jälkeen Tomia vastaan taaksepäin liikkeet. Seuraavaksi pinottiin mattoja kasaan ja hypättiin niiden päälle urhovoltteja. Rekillä tein vielä alastuloja ennen kevyttä voimaa ja kotiin lähtöä.

vko 1 / 2010

maanantai 4.1
Mitäpä tästä päivästä voi sanoa muuta kuin: hyvä treeni. Aloitin nojapuilta joilla tein jättiläistä. Suoritukseni olivat jopa niin hyviä että Hollelta tuli jopa kehuja! Vielä 10 taittotuplaa ennen telineen vaihtoa. Seuraavaksi tein hypyn, saldona 6 kappaletta kasamatsuja. Viimeisenä telineenä tein rekin, jolla onnistuin rusauttamaan oikean olkapääni aika kipeästi pujotusmuljauksessa. Onneksi siihen ei tullut mitään vammaa, arastin sitä vain seuraavan puolituntisen.

tiistai 5.1
Aamulla tein trampan, kässärit, asentoharjoitteet ja olkapäävoiman. Iltatreenit alkoivat venyttelyn oppitunnilla, joka kesti 1,5h. Saimme hyvää tietoa siitä miksi ja miten pitää venytellä. Henkilökohtaisesti sain hyvän uuden venytysliikkeen olkapäiteni liikkuvuuden lisäämiseksi. Oppitunnin jälkeen tein treenin aikana permantoa ja renkaita. Treenistä ei tosin tullut oikein mitään, en tiedä miksi oli niin voimaton olo, permanto jäi epäonnistuneiksi suorituksiksi ja mallailuiksi ja renkailla sain aikaan muutaman huonon mahalleen laskeutuneen alastulon. Kävin vielä polkemassa 20min kuntopyörää ennen kuin fillaroin kotiin lepäilemään.

keskiviikko 6.1
Aamutreenit: samaa settiä, tramppa, kässärit, asennot ja rinta&selkä-voima. Aamun treenisession jälkeen päätin kotona vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa rästiin jääneen homman Millan fillarin suhteen. Noin tunnin ähellyksen tuloksena oli uusi takavaihtajan vaijeri paikallaan ja nastarenkaat suvikumien tilalla. Koska pyörän huoltaminen kesti oletettua kauemmin pääsin lähtemään salille vähän myöhässä. Asiaa ei auttanut se että puolessamatkassa huomasin että minulla oli hondan avaimet taskussa. Ei kun U-käännös ja viemään avaimet takaisin Millalle joka jo odotti että pääsisi lähtemään autolla liikkeelle. Saavuin näin lopulta salille vajaan tunnin myöhässä. Ainakin olin edes valmiiksi lämmin. Iltatreenissä tein hypyn, rekin ja hevosen, ihan hyvää settiä joka telineellä. Illalla olin jo aivan uupunut raskaasta päivästä. Sain Millan jo pitkään kestäneen ehdottelun jälkeen katsomaan kanssani Rocky I:n. Meidän molempien yllätykseksi hän piti siitä.

torstai 7.1
Vapaapäivä lähti käyntiin nukkumalla puoleen yhteen asti. Päivän aikana tuli katsottua Rocky II, pelattua Modern Warfare 2:sta kaverin kanssa netissä ja Italian Orin innoittamana kaivoin vielä vanhat Peltoset esiin. Kyllä vain, kävin harrastamassa kuntourheilua kun täällä Viikissä on hyvät ladutkin. Tosin puolessa välissä 2km latua ehdin kirota hiihtämisen ja muun kestävyyttä vaativan liikunnan jonnekin hornan esiasteelle. Illalla katsottiin vielä Rocky III ennen nukkumaanmenoa.

perjantai 8.1
Aamutreeneissä ei ollut mitään ihmeellistä, tramppa, kässärit, asentoharjoitteet ja heilunnat renkailla ja nojapuilla. Päivällä treenien välissä katsoin Millan kanssa Rocky IV:n. Siitä vähän treenimotivaatiota illaksi. Iltatreenissä tein rekkiä ja hevosta. Tomin ja Hollen iloksi tein rekillä alastuloa. Tomi joutui aina suoritukseni jälkeen tasaamaan sykettään minuutin ennen kuin pystyi tekemään oman suorituksensa renkailla. Muutama alastulo oli ihan hyvän mallisia ja yhden lähtöasento oli parasta mitä olen tähän mennessä tehnyt. (Mikä on tosin vielä TODELLA kaukana optimaalista.) Hepalla päätin ottaa perusjuttujen jauhamisen sijaan sarjan osia. D-matkustukset eteenpäin menivät ehkä paremmin kuin odotin ja 3-wendetkin pyörivät mukavasti. Tosin vasen käteni kipeytyi heppa-treenin aikana niin että jouduin keskeyttämään. Loppuverryttelyt ja kotiin katsomaan Rocky V.

lauantai 9.1
Maajoukkueleiri pyörähti käyntiin klo 9 maajoukkueen vastuuvalmentaja "Holle" Holopaisen puheella. Sitten alkuverryttelyt ja telineille. Tein ensimmäisessä treenissä vain renkaat ja vähän remmeillä rekkiä. Vasen käteni ei kestänyt ottaa painoa vastaan joten vain "roikunta-telineiden" treenaaminen onnistui. Renkailla tein todella hyviä alastuloja, Hollekin oli kerrankin tyytyväinen suorituksiini.
Klo 12 aikaan oli ruokailu Myllyn alakerrassa, menu: makaronilaatikkoa, salaattia ja iltalehti. 13:30 pidettiin joukkueen palaveri jossa käytiin läpi tämän vuoden suunnitelmia ja tämän vuoden maailman-cuppeihin lähtijät.
Päivän toinen sessio aloitettiin klo 14:20. Hapottava alkuverryttely by Eetu Lahti ja telineille. Kokeilin Hollen käskystä tehdä hyppyä mutta ei siitä tullut kipeän käteni takia mitään. Siirryin siis rekille. Rekillä sitten tuli eteen käsien kestävyys, jättiläisten pyöriminen ei tullut kysymykseen joten rupesin kokeilemaan erästä liikettä jota Holle oli jo aiemmin ehdottanut minulle, stalder joka avataan rekin etupuolelle kokokäännöksellä kierto-otteelle. Se on arvoltaan D. En saanut sitä vielä ensimmäisessä treenissä kiinni vaikka lähellä kävin. Oletin alkuun että pääsisin tämän liikkeen kanssa vasta puoleen käännökseen tässä treenissä, mutta sainkin sitä pyöriteltyä jatkuvasti kokokäännöksen verran. Jos jatkan tätä tahtia rekkiliikkeiden kanssa minusta tulee vielä rekilläkin specialisti. Vitsi vitsi. Loppuun vielä rengasvoima jonka jälkeen olin valmis lähtemään kotiin katsomaan Millan kanssa Rocky Balboa.

Kokeita, treeniä, uusivuosi ja sotaleikkejä

AUK II:n välikokeet menivät osaltani ykkösellä läpi. Tunnistuksesta sain yksikön toiseksi parhaat pisteet, vaikka siihen tulikin 4:n kalustoluokan sijasta 7. Tunnistuksen koe oli tiistai-aamuna 29.12 ja johtamisen, tiedustelun ja koulutushaaran kokeet olivat keskiviikkona. Kävin itsevarmasti hakemassa itselleni bussilippua jo keskiviikon aamuna, olin varma siitä että läpäisen joka kokeen ensimmäisellä yrittämällä, ja toisaalta myös siitä että Jouko ei läpäise. Veikkaukseni kävi toteen joten bussilipulle tuli käyttöä, lähdin keskiviikkona UK:lle ja Jouko seurasi torstaina perässä uusittuaan tiedustelun kokeen. Kerkesin vielä keskiviikkona salillekin, tein rekkiä ja hevosta 2-tuntisen treenin aikana. Illalla pohdin mikä ihme minuun on mennyt kun salilla teki mieli tehdä vain näitä kahta telinettä. (Normaalisti inhoan niitä eniten.)
Torstaina treenattiin jo aikaisemmin koska mylly sulkeutui jo klo 16. Tein renkaita ja nojapuita ja loppuun rengasvoiman. Renkailla alastulo alkaa jo olla aika hyvässä vaiheessa, saan suorin kierretuplan pyöritettyä paljon paremmin monttuun matolle. Se on hallitumpi, esteettisempi ja aikaisemmin valmis kuin kuukausi sitten. Vielä kun saisin ne uudet lämsät ennen kuin vanhat lahoavat käsiin. Luultavasti saan ne 4.1. maanantaina.
Seuraavat treenit olivat lauantaina koska mylly oli kiinni uudenvuodenpäivänä. Menin salille jo 9:n jälkeen että ehtisin yhdeksi kotiin, olin sopinut kahden haminalaisen kaverini kanssa että menisimme käymään varustelekassa shoppailemassa. Treeneissä tein renkaita, siihen asti että käsi aukesi, ja hevosta. Hepan jälkeen kävin kiskaisemassa pikaisen puntin jonka päälle alle minuutin sheikattu & nautittu protskupirtelö ja kiireesti kotiin ja kavereiden kanssa shoppaamaan. Tällä kertaa ostoksiin meni 63€. Matkaan tarttui, BW:n lumipuku, kenttäveitsi, vuoristojääkärin sikamakeet aurinkolasit ja kaulahuivi.
Seuraavana päivänä pääsin testaamaan lumipuvun toimivuutta Haminassa romuttamon pelipaikalla. Pakkasta oli Pekka Poudan lupaaman
-13 sijaan -25, mikä hitusen niinku ylitti peleille asetetun pakkasrajan, -15. Olin kuitenkin mennyt lupaamaan jo Kotkasoftin foorumilla että ilmestyn Millan kanssa paikalle vaikka olis -25, knock on wood. Alkuun pelkäsin ettei ketään tule paikalle mutta kyllä meitä sitten olikin kokonaista 6 henkeä paikalla. Vajaa puolitoista tuntia saatiin hyvää peliä ja hauskanpitoa ennen kuin akut rupesivat hyytymään ja sen myötä myös innostus. Seuraavaksi oli aika pakata aseet laukkuihin ja matkata Itä-Suomen pakkasesta saunan kautta takaisin Helsinkiin.