Käynti merenpohjalla

Pitkä aika on kulunut viime blogauksesta, tähän väliin on mahtunut EM-reissu ja Mariborin maailmancup.

EM Birmingham
Tuhkapilvi piti koneet maassa ja matkaan lähdettiin teitse sunnuntaina 18.4. Dösämatka oli odotusten vastainen, oli nimittäin kivaa! Menomatkalla jauhettiin takapenkillä juttuja ja katsottiin läppäriltä leffoja, ratkottiin ristikoita ja nukuttiin se mitä pystyi. Kokonaisuudessaan menomatkaan meni 47h.
Hyvä meininki jatkui Birminghamissa. Aurinko paistoi, treeni kulki ja hotellilla pelattiin rockbandia pleikku2:lla. Valtaosan joukkueen huomiosta vei Tomin ja Kassun yhteistyö skeballa ja rummuilla, jätkät painoi biisejä läpi vaikeimmilla tasoilla. Itsekin innostuin lopulta niin paljon että piti tunkea keikkoihin mukaan mikki kädessä. Ainakin tämän pelin mukaan minulla olisi laulajan lahjoja, tähtiä ja pinnoja ropisi siihen malliin, illalla ei tosin enää korkeat äänet onnistuneet. Koitti se kisapäiväkin viimein, Suomi kisasi aamuryhmässä ja aloitustelineenä oli rekki, se ainut teline jota en näissä karkeloissa tehnyt. Permannolla oli haparointia ja hevosella tulin muuten aika puhtaassa sarjassa kerran alas. Renkaat onnistui hyvin, tein pisteet 13,900 ja olin lopputuloksissa sijalla 26. Hypyssä kasamatsu onnistui ultra-löysästä hyppylaudasta huolimatta hyvin ja nojapuillakin tein ihan ok sarjan, vähän suttaamista. Kaikenkaikkiaan oli kuitenkin hyvä kisa. Kisojen loput päivät seurattiin eri finaaleja ja käytiin pariin kertaan shoppailukierroksella keskustassa. Sunnuntain hyppyfinaali koko Suomen joukkueelle sydäntä koetteleva. Tomi hyppäsi finaalissa viidentenä ja pomppasi kisan kärkeen pisteillä 15,975. Loput 3 suorittajaa tekivät kukin ensimmäisellä hypyllä 15,900 tai vähän enemmän. Sitten kunkin kohdalla pureskeltiin kynsiä kakkoshypyn ajan ja kun jätkä tuli hypyn alas askeleella niin Suomi-katsomo räjähti hurraamaan. Lopulta Espanjan Botella teki urhovoltin 2-kierteellä isolla hyppyaskeleella niin Tomin kulta oli varma. Ei sitä voinut uskoa todeksi kukaan, kulta Suomeen, huhhuh. Tunti finaalin jälkeen hypättiin bussiin ja lähdettiin kotimatkalle. Siinä sitten pariin kertaan kilisteltiin pahvimukeilla Tomin uroteolle ja pidettiin puheita ja lätkittiin korttia. Ja yritettiin nukkua. Kotimatka kesti 49h ja perillä oltiin tiistaina 27.4.

EM-reissun jälkeen käytiin taas Joukon kanssa Lahdessa pariin kertaan ennen lähtöä Mariborin maailmancuppiin 6.-10.5. Mariborista tuli minulle katastrofi. Alkuviikosta oltiin intissä metsässä ja tiistai-aamuna pyöräiltiin ~30km suunnistus koleassa tihkusateessa, mikä ei tehnyt flunssalleni hyvää. Koko viikko meni yskien ja loppuviikosta oli jo vatsalihaksetki tästä jumissa & kipeinä. Tästä huolimatta treeneissä oli ollut ihan hyvä fiilis ja Sloveniassakin treeneissä oli ok fiilis. Tosin en ollut tehnyt viikolla ainuttakaan kokosarjaa mikä olisi paljastanut totuuden. Em-tuloksia tarkastellen minulla oli erittäin hyvät todennäköisyydet jopa voittaa Mariborissa. Mutta kun kisoissa aloitin sarjani niin kaikki oli jo menetetty. Azarian-risti ei meinannut pysyä millään ja heti tiesin että nyt on jotain pahasti vialla. Jonasson-Yamawaki pyörähdykset olivat vaikeaa taistelua ja niiden jälkeen heilaus schwalbeen ja Nakayama-risti eivät tahtoneet nekään pysyä vaikka kuinka puristin. Loppusarjan jättiläiset olivat valtaisaa taistelua ja rumaa sellaista. Myötäjättiläisen jälkeen putosin kässäristä riipuntaan ja yritin vielä jatkaa sarjaa tekemällä takasunin, mutta voimat eivät riittäneet enää edes punnerrukseen, joten jouduin jättämään alastulon kokonaan pois. Tuomareille kumartamisen jälkeen en voinut kuin pyöritellä päätä ja ihmetellä että mitä he*****iä siinä oikein tapahtui. Loppupisteet olivat 11,450. Valmistautuminen kisoihin oli ollut kuten PM:ssä ja EM:ssä, ainut syyllinen tähän painajaiseen löytyi flunssasta. En vain ollut palautunut mistään kunnolla. Laihaa lohtua synkkyyteen toi nojapuusarjan läpimeno, taistellun sarjan ja paikkaan tulleen alastulon jälkeen kiitin ylempää voimaa siitä etten pudonnut 5:ttä kertaa. 12,600 jäi kuitenkin 0,550 finaalipaikasta. Loppureissu meni lomailuksi, onneksi oli sentään hyvät kelit. Sain shoppailtua Millan kanssa ja käytiin kävelemässä paljon. Vielä on jäljellä FinGym parin viikon päästä, saa nähdä mitä siitä tulee kun kyseisellä viikolla on 4-päiväinen loppusota. Onneksi intti ei enää kauaa ole sotkemassa kuvioita.