Stuttgartin maajoukkueleiri

Kun muu maajoukkueporukka lähti torstaina 21.1 Stuttgartiin, jäin minä vielä yksikseni myllyyn treenailemaan. Syy tähän oli se että minulla oli perjantaina Kotkan kaupungin urheilijoiden palkitsemistilaisuus Kotkan Seurahuoneella. Salaattipöydän jälkeen alkoi tunnustusten jako pronssiplaketeilla. Pronssisia seurasivat hopeiset, joihin liittyi vielä 450€ stipendi. Kohta oli jäljellä enää isompia tunnustuksia, mm. vuoden kotkalainen urheilija, -urheiluteko, -valmentaja jne. Lopulta oli palkitsematta enää vain vuoden kotkalainen urheiluteko ja kotkalainen urheilija, edellä oli jaettu n. 1000€ stipendejä. Tiesin jo etukäteen että minulle lankeaisi jokin palkinto ja suunnittelin jo mitä tekisin stipendillä, ainakin saisin sillä kuitattua tulevan autokoulu II-vaiheen ja kustannettua kisamatkoja ja lopuilla hankittua jotain kivaa. Liikuntalautakunnan puheenjohtaja kuulutti minun nimeni vuoden kotkalaisen urheiluteon kohdalla, mutta mainintaa stipendistä ei tullut. Jep, kiertopalkinto, kunniakirja ja kuihtunut ruusu, ei lainkaan stipendiä. Suraavaksi vuoden kotkalainen urheilija, laji DARTS, hitosti isompi kiertopalkinto ja 2300€ stipendi ,EI *#¤@*§#!! Hemmetti että otti päähän! 13 vuotta oon painanut duunia salilla joista viimeiset 3,5 vuotta 25-tuntista viikkoa ja 2300€ menee dartsin pelaajalle!? Joku joka istuu perjantai-illat korttelinkulman pubissa ja nakkelee tikkaa tauluun kaljavedon voiton kiilto silmissä. 2300€!! Uskomatona...
Ei siinä sitten ollut muuta tehtävissä kuin vain lähteä kiukusta kihisten ajamaan takaisin Helsinkiin. Hitto että tämän takia vaivauduin Kotkaan asti, kun seuraavana aamuna pitää vielä olla 5:30 Helsinki-Vantaalla lähdössä kohti Stuttgartia.

Lauantai 23.1
Edellis-illan pettymykset unohtuivat Stuttgartin hienojen voimistelutilojen puitteissa. Sali oli lähes 2 kertaa isompi kuin myllyn sali. Sieltä löytyi mm. 3 tramppaa, 2 rekkiä, 2 kanveesia, 2 volttirataa, 3 erilaista volttimonttua, trampparata, 2 hevosta, 3 eri hyppypaikkaa, 4 nojapuut, 2 eritasonojapuut, 2 puomia ja runsaasti oheisharjoitteluvälineistöä. Siellä oli tosin vain yhdet kunnon renkaat kovilla muttei se paljon haitannut koska käteni olivat niin kipeät etten olisi voinut alastuloja kiskoakaan.
Yhteydet hotelliltamme salille olivat varsin hyvät. Ensin U-bahnilla 5 pysäkinväliä ja sitten vajaa 2km kävelyä salille. Matkan varrelta löytyi hyviä ruokapaikkoja ja kauppoja niin että vatsansa sai täyteen mukavasti matkalla treeneistä hotellille.
Treenaaminen Stuttgartissa oli mukavaa, suurimmaksi osaksi sen takia, että salilla oli "ruuhka-aikaan vain n. 20 voimistelijaa. Eli kukaan ei juossut kertaakaan eteen ja telineille pääsi silloin kun halusi. Osaltani leirin kohokohtia olivat permanto- ja hyppytreenit. Permannolla tein taakse 2,5 kierrevolttia ja eteen 1,5 kierrettä. Hypyssä tein ensi kertaa eläissäni tsuken 2 kierteellä! Keskityin pitkään vauhdinottomaton päädyssä ja mallailin käsityöntöä useamman kerran. "Ensin työntö, sitten kierrettä". Toistin tätä mantraa mielessäni. Hengitys syvään ja sitten juoksuun kohti pukkia. Vastoin odotuksiani sain työnnettyä pukista ennen kuin aloin ruuvata kierrettä. En tiennyt kuinka monta siihen tulisi, mutta yllättäen tajusinkin missä pyörin ja ojensin 2 kierteen jälkeen pystyyn monttuun. Holle oli aivan äimänkäkenä ja Tuuhakin taputti käsiään ällistyneenä. "Make mitä he****tiä, siinähä oli 2 kierrettä!" Tein tällaisia suorituksia vielä 4 kappaletta jonka jälkeen vaihdoin telinettä. Hyvä saldo leirin ainoaksi hyppytreeniksi.
Muilla telineillä tein ihan mukiinmenevää treeniä, nojapuilla jänäreitä, rekillä stalderistä käännöstä kierto-otteelle ja hevosella perusliikkeitä. Renkailla keskityin koko leirin ajan uusien lämsien sisäänajamiseen.
Keskiviikkoaamusta tuli pienimuotoinen seikkailu. Minulla kun oli oma huone niin tietenkin siinä piti lopulta jotain käydä. En tiedä mitä kännykkäni herätykselle oli tapahtunut, tarkoitus oli herätä 7:30, pakata kamat, mennä aamupalalle ja lähteä sovitusti klo 8 hotellin edestä takseilla lentokentälle. No, todellisuudessa heräsin siihen kun Holle soittaa mulle 10 yli 8. "Missä olet?" "Hotellilla" "Jahah, no, me lähdettiin jo takseilla, tule sitten julkisillä kentälle." Pakkasin kiireesti kamani ja lähdin U-6:lla kohti Hauptbahnhofia. Siellä vaihto S-3:seen jolla pääsi suoraan terminaaliin. Liukuportaita noustessani Holle tokaisi kaiteeseen nojaillen: "Ehditpäs ajoissa" "Joo, ei ollu hankalaa tulla julkisil". Siitä Check-In:n kautta yläkertaan Burger Kingiin moikkaamaan joukkuetta: "Guten morgen Meine Freunde" "Make! sä selvisit tänne, sori et unohettii sut, kukaa ei huomannu siin lähtöhässäkäs". Loppumatka kotiin sujui mukavasti torkkuen ja funtsien loppuviikon treenejä.