Vko 6

Alkuviikko meni kasarmilla edelleen kipeää kurkkua parannellen. Eukamentholi-teetä ja punkassa makaamista hyvän kirjan parissa. Tiistaina käytiin Haminassa tulenjohtajien ja rukkilaisten voimalla harjoittelemassa tulenjohtosimulaattorilla. Ja kyllähän ne kranaatit sinne kohteeseen paukkuivat.

Keskiviikkona käytiin aamulla vähän hiihtelemässä intin suksilla. Hauskinta oli kun löydettiin yksi pieni luonnonhyppyri metsärinteestä ja siitä vetäistiin muutama mäkihyppy. Iltapäivällä lähdin sitten taas UK:lle. Kurkkukipu oli jo kokonaan kadonnut joten ajattelin olevani jo terve. Tein renkailla kerätuplaa 1,5-kierteellä, toistuvasti pystyyn. Nuotio ja Holle olivat kumpikin sitä mieltä että tästä voisi tulla alastuloni ainakin siihen asti että joskus viimein opin suorin tuplan kierteellä niin että saan sen sarjan päälle pystyyn. Vaikka nämä liikkeet ovatkin saman arvoisia niin kyllä tuomarit arvostavat esteettisempää suorin tuplaa kierteellä enemmän. Tyylikkäämpi alastulo voi pyyhkäistä tuomarin papereista 0,1 vähennyksistä pois. Renkaiden jälkeen tein vielä hevosella matkustuksia ja alastuloa.

Seuraavana päivänä kävi ilmi etten ollutkaan vielä ollut terve. Heräsin pää täynnä räkää ja varmuudeksi kokeilin laskea pääni polvien tasalle. Jep, painetta tuntui, poskiontelon tulehdus. No, minkäs teet, pelastuskoulun fyysisiä testejä ei kuitenkaan voinut jättää väliin tai se olisi vuoden odotus seuraavaan kurssiin. Fillaroin siis siilitielle ja siitä metrolla sörkkään ja siitä keskuspelastusasemalle klo 7:50. Testit alkoivat klo 8:00 fobiatesteillä, korkeanpaikan kammo ja pimeän/ahtaan paikan kammo. Selvitin molemmat testit ja sitten oli fysisten vuoro, joissa saavutin jokaisessa maksimirajat ja yht. 1. pist. bonuksia. Päivän viimeisenä testikoitoksena oli 200m uinti 5 minuuttiin. Alkuun pelkäsin vähän että reiteni kramppaavat kesken uinnin edellä suoritettujen kyykkyjen jäljiltä, mutta onneksi näin ei käynyt. Meinasin tosin karsiutua tässä testissä. Ollessani kolmatta kertaa lähtöpäädyssä valvoja huusi minulle "Leinonen! Enää 5s edellä, nyt on KIIRE!!". Pelkäsin niin paljon sitä etten ehdi. Kauhoin henkeni edestä viimeisen kerran takapäätyyn ja loppusuoralla lähellä maalia saatoin rentoutua kun kuulin "20s jäljellä"-huudon. Kosketettuani altaan reunaa oli aikaa jäljellä 10s. Mutta olipahan koitos. Lihakseni huusivat tuskasta kun kävelin altaalta suihkuun ja saunaan. Pukuhuoneessa tuli taas pään sisältä 4 nenäliinan verran tavaraa. Ja huomenna pitäisi pystyä juoksemaan cooperissa 2800m! Illalla pyrin hoitamaan itseäni kuntoon juomalla lämmintä, höyryhengityksellä, nenähuuhtelulla ja saunomisella. Kunto kyllä koheni mutta 37,5 asteen lämpö ei luvannut hyvää.

Tänään aamulla soitin testaajille kysyäkseni voinko suorittaa cooperin myöhemmin. "Ja millä perusteella?" "Noku mulla oli eilen jo poskiontelon tulehdus päällä ja illalla nousi kuume ja tänäänkin on ihan räkäinen olo." Sain sitten ajan ensi keskiviikolle, juoksen testin matolla. En saa siitä kuitenkaan kuin hyväksytty/hylätty merkinnän, mutta empä olisi kyllä saavuttanu coopperissa muutenkaan kumpaakaan lisäpisterajoista 2950m=0,5 pist. 3100m=1 pist. Soitin Hollellekin että jätän tänään treenit väliin ja toivon että edes huomenna pystyisin treenaamaan. Alkaa pikkuhiljaa potuttamaan tämä kipeänä oleminen, jo 2 viikkoa on mennyt sairastelun takia ketuiksi.