Eli siis maajoukkueleiristämme, reissu kokonaisuudessaan oli aivan mahtava. Residenssistämme oli matkaa rannalle vajaa kilometri. Se ranta tulikin tutuksi, palvoimme siellä aurinkoa keskimäärin 4 tuntia päivässä ja pelailimme lentopallolla rantavedessä. Kävin ostamassa snorkkelin ja yhtenä iltana sain (omien sanojeni mukaan) melkein hypotermian kun lilluin yli puoli tuntia välillä sukellellen 2-3m syvyyteen jonkin mielenkiintoisen perässä. Saaliikseni näiltä sukelluksilta jäi 3 näkinkenkää, muutama muu simpukankuori ja 2€ kolikko. Näkyvyys veden alla oli n. 10m ja siellä parveili paljon pikkukaloja, joita oli turha yrittää saada kiinni.
Takaisin kuivalle maalle, rannalla oli läkähdyttävän kuuma aamu- ja iltatreenien välisenä aikana, vain pyyhkeellä maatessakin virtasi hiki pieninä noroina ja vähän väliä piti käydä virkistäytymässä välimeren lämpimässä vedessä, vaikka sinne mennessä täytyikin pitää vähän kiirettä etteivät jalkapohjat palaneet tulikuumassa hiekassa. Aurinkorasvaa kului reissun aikana enemmän kuin koko kesän aikana Suomessa. Silti muutama meistä paloi sieltä sun täältä. Itse onnistuin välttämään kirkkaan punoituksen ja nyt on pinnassa aika hyvä rusketus.
Päivät aloitettiin aamulenkillä ja pulahduksella klo 7 jonka jälkeen käytiin kämpillä syömässä aamupalaa. Varsinaiset telinetreenit olivat aamulla klo 9 ja päivällä klo 15. Jos myöhästyi, tuli voimistelumaajoukkueen kirjoittamattomien lakien mukaan lämsäkujaa. Siinä myöhästyneet juoksevat permannon kulmasta kulmaan muiden asettuessa kujaksi lämsillä aseistautuneina. Säännöt ovat: max 2 lämsää aseessa ja vastapalloon lyöminen kielletty. Tällä leirillä kujaa käytettiin vain kerran, minä ja 3 muuta juoksimme siitä. Sen jälkeen ei kukaan tullut myöhässä, valtaosan pettymykseksi. Harjoitussessiot kestivät kerrallaan 2-3h, riippuen siitä kuinka ripeästi kukin sai ohjelmansa täytettyä. Harjoittelu salissa oli haastavaa, sillä siellä ei ollut ilmastointia, vain läpiveto 3 avoimesta ovesta ja 2 ikkunasta. Lämpötila salissa oli lähemmäs 30 astetta, mikä uuvutti suurinta osaa joukkueestamme. Käynnit telineillä olivat tästä johtuen tavallista lyhyempiä ja vettä kului 2 litraa per harjoitus. Ranskalaisten harjoitusta oli mielenkiintoista seurata. He tekivät erittäin paljon perusvoimaharjoituksia, erityisesti keskivartalolle, ja perusakrobatiaa. Kokeilin itsekin valmentajani avustuksella muutamia heidän harjoitteitaan ja päätimme ottaa ne harjoitusohjelmaani mukaan. Keksin myös itse muutaman keskivartaloharjoitteen joita voin tehdä Hennalassa kasarmilla ollessani.
Sali oli kiinni viikonloppuisin, joten pääsimme harjoittelemaan vain viikolla. Vedimme 2 harjoitusta päivässä ma, ti, to ja pe. Keskiviikkona meillä oli vain aamuharjoitus. Illalla valtaosa joukkueesta lähti sitten käymään Monacossa. Siellä kiertelimme formularadan ympäri ja katselimme miltä rikkaiden elämä näyttää. Siellä näki toinen toistaan hienompia autoja ja huvipursia. Yhdellä jos toisella meistä alkoi jo ottaa päähän se rikkaiden pröystäily mitä siellä ilmeni. Onneksi emme viipyneet siellä muutamaa tuntia kauempaa.
Lähtöpäivänä siivosimme huoneet, matkustimme bussilla kentälle, jätimme matkatavarat säilöön ja suuntasimme sekalaisissa ryhmissä Nizzan keskustaan. Sopivan ravintolan kohdalla hyppäsimme bussista pois, söimme kupumme täyteen ja kävelimme tien yli rannalle. Minä ja Timo Niemelä emme jaksaneet jäädä muiden kanssa "ottamaan viimeisiä irti auringosta" vaan lähdimme kaksistaan tutustumaan Nizzaan. Ensin päätimme kiivetä korkean kukkulan päällä olleelle linnakkeelle koska emme tienneet missä suunnassa varsinainen keskusta oli ja arvelimme näkevämme sen kukkulan päältä. Ylhäältä oli hienot näkymät ja ympärille katseltuamme lähdimme laskeutumaan toiselta puolen kukkulaa alas suunnitelmana kiertää sisämaan kautta takaisin lähtöpaikkaan. Kylliksi nähtyämme suuntasimme takaisin rantaan. Aallot näyttivät niin houkuttelevilta että heitimme uimashortsit jalkaan ja pulahdimme ties monettako kertaa tuohon lämpimään mereen. Tällä kivirannalla tuli vedessä yllättäen äkkisyvä. Vesi oli rintaan asti, otin vielä yhden askeleen ja upposin otsaa myöten veteen. Metri vielä ja syvyys oli jo parin-kolmen metrin luokkaa. Puoli tuntia pulikointia ja suuntasimme rantabulevardille etsimään bussipysäkkiä.Kentältä ostin vielä vähän suklaata tuliaisiksi ja viimein klo. 20:10 koneeseen. Klo 0:25 olimme Hki-Vantaalla ja puolen kahden aikaan olin viimein taas oman kullan vieressä. Ensimmäisen kerran viikkoon sain taas kunnolla nukuttua. Tänään illalla pitää olla taas klo 21 Hennalassa. Onneksi pääsen seuraavan kerran treenaamaan ja kotiin keskiviikko-iltana. Siitä olenkin sitten seuraavan 1,5 viikkoa kotosalla. :) Kyllä tää intti on rankkaa... Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti