Lauantai 13.2.
Jes, eka treeni kahteen viikkoon josta tuli jotakin. Meillä oli myllyssä maajoukkueleiripäivä. Sain aikaiseksi hyvän rekkiharjoituksen ja kelvollisia suorituksia nojapuilla. Päivän kohokohdaksi kulminoitui rengasvoima kun tein ilman avustusta asa-schwalbea ja azariania peräkkäin. Sitten päälle vielä loppuverryttely ja pikaisesti nautittu protskupirtelö. Ennen kotiinlähtöä istuttiin vielä maajoukkueen voimin puoliympyrässä permannon kulmassa ja seurattiin Hollen pitämä oppitunti pujotusmuljaus puolella käännöksellä -liikkeen harjoittelusta (rekkiliike).
Maanantai 15.2. vko.7
Maanantaina aamulla heräsin kurkku kipeänä ajatellen että "nonni, taas viikko menee ketuiksi". Aamupalan jälkeen veksiin hakemaan vapautusta, VPO:ta tuli. Otin sitten päivän iisisti koettaen parannella itseäni, kurkkukipu kun ei ollut ainoa vaiva, flunssakin jylläsi edelleen.
Tiistai 16.2.
Tiistai meni vielä lepäillessä, en viitsinyt flunssassa mennä edes punttia vääntämään. Tietysti viikko-ohjelman mukaisiin liikuntakoulutuksiin oli pakko ottaa osaa kun ei voinut vapautustakaan hakea, muuten en pääsisi seuraavana päivänä UK:lle. Täytyy olla 2 "tervettä" päivää alla ennen kuin pääsee kotioloihin treenaamaan, eli 2 päivää kitkutella ilman vapautuksia muiden mukana terveydentilasta riippumatta.
Keskiviikko 17.2.
Flunssa jyllää edelleen, onneksi pian pääsee kotiin tervehtymään. Tässä tulee taas mietittyä sitä että jos on kipeänä niin ei päästetä kasarmilta kotiin vaan "annetaan pojan tervehtyä". Kotona tervehtyy 2 päivässä ja kasarmilla potee 3 viikkoa. Onneksi UK:t pyörii ja klo 15 auto starttaa kohti Helsinkiä. Painettiin suoraan salille vetämään treeni. Sain aikaiseksi hevosen ja renkaat eikä mennyt edes täydelliseksi puurtamiseksi vaan treeni kulki yllättävän hyvin. Koitin säästellä vähän voimia seuraavalle päivälle sillä edessä oli rästiin jäänyt cooperin testi.
Torstai 18.2.
Menin salille vähän 9 jälkeen jotta kerkesin lämmitellä ja venytellä ennen klo 10 starttaavaa cooperin testiä. Lisäkseni rästicooperia oli suorittamassa 3 muuta kaveria plus Milla joka halusi juosta mukanani cooperin huvin vuoksi. Yllätyksekseni ensimmäisen mutkan jälkeen minä johdin joukkoa. Olen tottunut siihen että muut spurttaavat heti ohitseni ja itse lähden peesaamaan jotakuta jälkijoukosta. Vedin aika tasaisesti 2850m vauhtia alusta loppuun, viimeisellä kierroksella yksi lähti ohitseni vetämään loppukiriä. Itselleni riitti loppukiriksi se että tulin 20s. turvin 2800m viivan yli ja siitä jarruttelin 20m ja jäin kurviin makaamaan. Milla sai hienon taistelun jälkeen tuloksen 2700m. Olin suunnitellut tekeväni cooperin jälkeen telineharjoituksen mutta ei minusta olisi ollut siihen. Kävin vain pyytämässä vakseja avaamaan kylmähuoneen oven ja upotin jalkani altaaseen joka oli täynnä kylmää vettä ja jäämurskaa. Siinä meni semmoinen 10min jonka jälkeen lyhyt venyttely ja kotiin syömään. Illalla tulin vielä salille tekemään sen telineharjoituksen. Yllättäen en tehnyt jalkatelineitä. :D Nojapuilla ja rekillä treenasin tavoiteliikkeitä ja kokeilin vähän puolisarjanpoikaisiakin. Loppuun vedin oikein kunnon verryttelyn ja jalkavenyttelyn. Muutoin en varmaankaan kävelisi seuraavana päivänä.
Perjantai 19.2.
Aamutreeneihin normaalisti klo 9. Trampalla huomasi kyllä että olin edellisenä päivänä juossut cooperin. Jalat olivat voltin ponnistuksissa kuin ylikypsää makaronia. Lyhyeen jääneen trampan jälkeen tein kässärit ja rengasvoiman joiden päälle protskupirtelö ja palautuminen nopeasti käyntiin. Iltatreenissä yritin tehdä permantoa, heikolla menestyksellä. Voltit jäivät permantoon ja päivän vaikein permantoliike jäi B-osaan. Renkaat toi lohtua toivottomaan taisteluun onnituneilla alastuloilla ja kevyesti heilahtavilla jättiläisillä. Loppuverryttelyn jälkeen nappasin pyyhkeen kainaloon ja suuntasin Tomin, Niemelän ja Kassun kanssa kylmähuoneeseen masokismia hipovan lihashuollon pariin. Polttava kylmyys oli helpompi kestää kun kavereiden kanssa läppä lensi pienessä kopissa. Ehkäpä tämän jälkeen jo kulkee jompikumpi jalkateline huomenna.
Lauantai 20.2.
Normaalista poiketen aloitimme treenit jo klo 9, koska iltapäivällä oli 2012-ryhmän leiri/palaveri Svolin toimistolla. Kiitos eilisiltaisen jalkahuollon hyppy kulki varsin mukavasti. Hyppäsin muutaman kisa-kasamatsun ja vaihdoin nojiksille. Nojapuilla tuli aika hyvää settiä sarjaliikkeiden parissa, erityisen yllättynyt olin vanhasta sarjaliikkeestäni tippeltistä, kun se muutaman kuukauden tauon jälkeen irtosi todella lennokkaasti aisoista. Ehkäpä treenin tärkeimpänä antina sain päätettyä tämän kauden nojapuusarjani liikkeiden järjestyksen. Nyt tiedän että esim. jänäri tulee sarjassani punnerruksen perään eikä käsille heilauksen. Vaikka kumpaisenki perään se lähtisi käsinseisonnasta, tulee näiden liikkeiden päälle hieman eriasentoinen kässäri, joka vaikuttaa yllättävän paljon, tosin eniten korvien välissä. Nojiksilta siirryin remmirekille jossa tein perussarjoja ja alastulon temppuja. Loppuverryttely jäi kiireen takia lyhyeksi mutta seuraava telineharjoitus onkin edessä vasta keskiviikkona. Svolin toimistolla käytiin läpi vuoden 2010 toimintasuunnitelmat ja kilpailut joihin kukin on keväällä osallistumassa. Lisäksi käytiin haastattelut Anna Kirjavaisen kanssa, joiden pohjalta päätetään ketkä saavat tänä vuonna erillistä lisätukea liitolta tänä vuonna. Olisi se hyvä jos saisin vähän lisäbudjettia niin voisin käydä syksyllä ehkä yhden maailmancupin kisan lisää. Mutta se jää nähtäväksi, päätös tuista tulee vasta loppukeväästä.
Tähän loppuun vielä pahoittelut runsaslukuiselle lukijakunnalleni että tämä viikkoraportti tulee näin myöhässä. Koitan saada jo kuluneen vko 8:n nopeasti myös skriivattua. Mutta kohta on taas aika pakata kamat ja lähteä Lahteen puolustamaan isänmaata, jippikaijei! Saapahan siellä sentään ilmaista safkaa...
lauantai 20. helmikuuta 2010
perjantai 12. helmikuuta 2010
Vko 6
Alkuviikko meni kasarmilla edelleen kipeää kurkkua parannellen. Eukamentholi-teetä ja punkassa makaamista hyvän kirjan parissa. Tiistaina käytiin Haminassa tulenjohtajien ja rukkilaisten voimalla harjoittelemassa tulenjohtosimulaattorilla. Ja kyllähän ne kranaatit sinne kohteeseen paukkuivat.
Keskiviikkona käytiin aamulla vähän hiihtelemässä intin suksilla. Hauskinta oli kun löydettiin yksi pieni luonnonhyppyri metsärinteestä ja siitä vetäistiin muutama mäkihyppy. Iltapäivällä lähdin sitten taas UK:lle. Kurkkukipu oli jo kokonaan kadonnut joten ajattelin olevani jo terve. Tein renkailla kerätuplaa 1,5-kierteellä, toistuvasti pystyyn. Nuotio ja Holle olivat kumpikin sitä mieltä että tästä voisi tulla alastuloni ainakin siihen asti että joskus viimein opin suorin tuplan kierteellä niin että saan sen sarjan päälle pystyyn. Vaikka nämä liikkeet ovatkin saman arvoisia niin kyllä tuomarit arvostavat esteettisempää suorin tuplaa kierteellä enemmän. Tyylikkäämpi alastulo voi pyyhkäistä tuomarin papereista 0,1 vähennyksistä pois. Renkaiden jälkeen tein vielä hevosella matkustuksia ja alastuloa.
Seuraavana päivänä kävi ilmi etten ollutkaan vielä ollut terve. Heräsin pää täynnä räkää ja varmuudeksi kokeilin laskea pääni polvien tasalle. Jep, painetta tuntui, poskiontelon tulehdus. No, minkäs teet, pelastuskoulun fyysisiä testejä ei kuitenkaan voinut jättää väliin tai se olisi vuoden odotus seuraavaan kurssiin. Fillaroin siis siilitielle ja siitä metrolla sörkkään ja siitä keskuspelastusasemalle klo 7:50. Testit alkoivat klo 8:00 fobiatesteillä, korkeanpaikan kammo ja pimeän/ahtaan paikan kammo. Selvitin molemmat testit ja sitten oli fysisten vuoro, joissa saavutin jokaisessa maksimirajat ja yht. 1. pist. bonuksia. Päivän viimeisenä testikoitoksena oli 200m uinti 5 minuuttiin. Alkuun pelkäsin vähän että reiteni kramppaavat kesken uinnin edellä suoritettujen kyykkyjen jäljiltä, mutta onneksi näin ei käynyt. Meinasin tosin karsiutua tässä testissä. Ollessani kolmatta kertaa lähtöpäädyssä valvoja huusi minulle "Leinonen! Enää 5s edellä, nyt on KIIRE!!". Pelkäsin niin paljon sitä etten ehdi. Kauhoin henkeni edestä viimeisen kerran takapäätyyn ja loppusuoralla lähellä maalia saatoin rentoutua kun kuulin "20s jäljellä"-huudon. Kosketettuani altaan reunaa oli aikaa jäljellä 10s. Mutta olipahan koitos. Lihakseni huusivat tuskasta kun kävelin altaalta suihkuun ja saunaan. Pukuhuoneessa tuli taas pään sisältä 4 nenäliinan verran tavaraa. Ja huomenna pitäisi pystyä juoksemaan cooperissa 2800m! Illalla pyrin hoitamaan itseäni kuntoon juomalla lämmintä, höyryhengityksellä, nenähuuhtelulla ja saunomisella. Kunto kyllä koheni mutta 37,5 asteen lämpö ei luvannut hyvää.
Tänään aamulla soitin testaajille kysyäkseni voinko suorittaa cooperin myöhemmin. "Ja millä perusteella?" "Noku mulla oli eilen jo poskiontelon tulehdus päällä ja illalla nousi kuume ja tänäänkin on ihan räkäinen olo." Sain sitten ajan ensi keskiviikolle, juoksen testin matolla. En saa siitä kuitenkaan kuin hyväksytty/hylätty merkinnän, mutta empä olisi kyllä saavuttanu coopperissa muutenkaan kumpaakaan lisäpisterajoista 2950m=0,5 pist. 3100m=1 pist. Soitin Hollellekin että jätän tänään treenit väliin ja toivon että edes huomenna pystyisin treenaamaan. Alkaa pikkuhiljaa potuttamaan tämä kipeänä oleminen, jo 2 viikkoa on mennyt sairastelun takia ketuiksi.
Keskiviikkona käytiin aamulla vähän hiihtelemässä intin suksilla. Hauskinta oli kun löydettiin yksi pieni luonnonhyppyri metsärinteestä ja siitä vetäistiin muutama mäkihyppy. Iltapäivällä lähdin sitten taas UK:lle. Kurkkukipu oli jo kokonaan kadonnut joten ajattelin olevani jo terve. Tein renkailla kerätuplaa 1,5-kierteellä, toistuvasti pystyyn. Nuotio ja Holle olivat kumpikin sitä mieltä että tästä voisi tulla alastuloni ainakin siihen asti että joskus viimein opin suorin tuplan kierteellä niin että saan sen sarjan päälle pystyyn. Vaikka nämä liikkeet ovatkin saman arvoisia niin kyllä tuomarit arvostavat esteettisempää suorin tuplaa kierteellä enemmän. Tyylikkäämpi alastulo voi pyyhkäistä tuomarin papereista 0,1 vähennyksistä pois. Renkaiden jälkeen tein vielä hevosella matkustuksia ja alastuloa.
Seuraavana päivänä kävi ilmi etten ollutkaan vielä ollut terve. Heräsin pää täynnä räkää ja varmuudeksi kokeilin laskea pääni polvien tasalle. Jep, painetta tuntui, poskiontelon tulehdus. No, minkäs teet, pelastuskoulun fyysisiä testejä ei kuitenkaan voinut jättää väliin tai se olisi vuoden odotus seuraavaan kurssiin. Fillaroin siis siilitielle ja siitä metrolla sörkkään ja siitä keskuspelastusasemalle klo 7:50. Testit alkoivat klo 8:00 fobiatesteillä, korkeanpaikan kammo ja pimeän/ahtaan paikan kammo. Selvitin molemmat testit ja sitten oli fysisten vuoro, joissa saavutin jokaisessa maksimirajat ja yht. 1. pist. bonuksia. Päivän viimeisenä testikoitoksena oli 200m uinti 5 minuuttiin. Alkuun pelkäsin vähän että reiteni kramppaavat kesken uinnin edellä suoritettujen kyykkyjen jäljiltä, mutta onneksi näin ei käynyt. Meinasin tosin karsiutua tässä testissä. Ollessani kolmatta kertaa lähtöpäädyssä valvoja huusi minulle "Leinonen! Enää 5s edellä, nyt on KIIRE!!". Pelkäsin niin paljon sitä etten ehdi. Kauhoin henkeni edestä viimeisen kerran takapäätyyn ja loppusuoralla lähellä maalia saatoin rentoutua kun kuulin "20s jäljellä"-huudon. Kosketettuani altaan reunaa oli aikaa jäljellä 10s. Mutta olipahan koitos. Lihakseni huusivat tuskasta kun kävelin altaalta suihkuun ja saunaan. Pukuhuoneessa tuli taas pään sisältä 4 nenäliinan verran tavaraa. Ja huomenna pitäisi pystyä juoksemaan cooperissa 2800m! Illalla pyrin hoitamaan itseäni kuntoon juomalla lämmintä, höyryhengityksellä, nenähuuhtelulla ja saunomisella. Kunto kyllä koheni mutta 37,5 asteen lämpö ei luvannut hyvää.
Tänään aamulla soitin testaajille kysyäkseni voinko suorittaa cooperin myöhemmin. "Ja millä perusteella?" "Noku mulla oli eilen jo poskiontelon tulehdus päällä ja illalla nousi kuume ja tänäänkin on ihan räkäinen olo." Sain sitten ajan ensi keskiviikolle, juoksen testin matolla. En saa siitä kuitenkaan kuin hyväksytty/hylätty merkinnän, mutta empä olisi kyllä saavuttanu coopperissa muutenkaan kumpaakaan lisäpisterajoista 2950m=0,5 pist. 3100m=1 pist. Soitin Hollellekin että jätän tänään treenit väliin ja toivon että edes huomenna pystyisin treenaamaan. Alkaa pikkuhiljaa potuttamaan tämä kipeänä oleminen, jo 2 viikkoa on mennyt sairastelun takia ketuiksi.
lauantai 6. helmikuuta 2010
Ylämäkeä ja alamäkeä
Loppuviikko vko 4:
Treenejä kävin vetämässä torstaina yhden, perjantaina 2 ja lauantaina 1 treeni. Torstain ja perjantain treenit oli aika väsyneitä Stuttgartista paluun jälkeen mutta lauantaina liike kulki taas. Lauantain treenin highlightina muutama suoritus tsukkea 2-kierteellä tai kasamatsua kierteellä, kummin haluaa liikkeen ilmaista. Ja nauhalta kuuluu jopa jotain harvinaista: Holle kehuu! :D http://www.youtube.com/watch?v=QY3yFU5fHG8
Vko 5:
Maanantaina tuli tehtyä rinta-selkä puntti kasarmilla. Loppuviikko menikin sitten poskelleen. Keskiviikkona heräsin kurkku kipeänä, aamupalan jälkeen lompsin veksiin ja sain sairaanhoitajalta pussillisen buranaa ja yhden VUP:n.
Torstaina kurkkuni oli edelleen kipeä ja jätin aamun harjoituksen kasarmilla väliin ja lepäilin punkassa. Helsinkiin HV:lle päästyäni menin myllyyn treenaamaan mistä ei tahtonut tulla oikein mitään. Renkailla oli kyllä ihan hyvä fiilis, jättiläiset tuntuivat kevyiltä ja kokeilin tehdä uutta alastuloa, kerien tuplaa 1,5-kierteellä. Luulisin sen olevan helpompi D-osa painettavaksi sarjan päälle kuin suorin tupla 1-kierteellä. En ehtinyt tehdä enempää kuin 2 hyvää suoritusta kun käteni aukesi. Uusien liikkeiden treenaamisessa tuntuu olevan jokin kirous sillä aina jos uusi liike kulkee heti ensi yrityksestä lähtien niin sitten käsi aukeaa tai lämsä hajoaa tai tapahtuu jotain muuta yllättävää joka keskeyttää treenaamisen. Kipeä kurkkuni ei ainakaan tykännyt harjoittelustani, se ärtyi vain kipeämmäksi ja illalla mittasin lämpöä 37,1.
Perjantaina jätin aamutreenin suosiolla väliin, en viitsinyt lähteä kipeänä salille. Jostain kumman syystä menin kuitenkin iltatreeniin. Olisi pitänyt jättää menemättä, en saanut aikaiseksi kuin muutaman taakse 1-kierrevoltin permannolla shortsit, 2 t-paitaa ja fleecepusero päällä. Kotiin asti päästyäni aloin taas mittailemaan lukemia kainalosta, digimittari näytti illan aikana korkeimmillaan 37,6.
Lauantain pysyinkin sitten virheistä oppineena kotona potemassa. Päivän aikana kokeilin useita keinoja hoitaa kipeää kurkkua ja flunssaa. Eukalyptusrasvaa kaulalle, kuumaa juotavaa ja muita poppakonsteja. Tehokkaimaksi keinoksi huomasin seuraavan reseptin: kupillinen kuumaa vettä johon liotetaan 2 eukamentholia ja teelusikallinen hunajaa. Näitä kupillisia on mennyt tähän mennessä 3 ja menee vielä luultavasti monta lisää. Kun nyt viimeistään alkuviikolla paranisin niin pystyis treenaamaan keskiviikkona kun päästään taas HV:lle.
Treenejä kävin vetämässä torstaina yhden, perjantaina 2 ja lauantaina 1 treeni. Torstain ja perjantain treenit oli aika väsyneitä Stuttgartista paluun jälkeen mutta lauantaina liike kulki taas. Lauantain treenin highlightina muutama suoritus tsukkea 2-kierteellä tai kasamatsua kierteellä, kummin haluaa liikkeen ilmaista. Ja nauhalta kuuluu jopa jotain harvinaista: Holle kehuu! :D http://www.youtube.com/watch?v=QY3yFU5fHG8
Vko 5:
Maanantaina tuli tehtyä rinta-selkä puntti kasarmilla. Loppuviikko menikin sitten poskelleen. Keskiviikkona heräsin kurkku kipeänä, aamupalan jälkeen lompsin veksiin ja sain sairaanhoitajalta pussillisen buranaa ja yhden VUP:n.
Torstaina kurkkuni oli edelleen kipeä ja jätin aamun harjoituksen kasarmilla väliin ja lepäilin punkassa. Helsinkiin HV:lle päästyäni menin myllyyn treenaamaan mistä ei tahtonut tulla oikein mitään. Renkailla oli kyllä ihan hyvä fiilis, jättiläiset tuntuivat kevyiltä ja kokeilin tehdä uutta alastuloa, kerien tuplaa 1,5-kierteellä. Luulisin sen olevan helpompi D-osa painettavaksi sarjan päälle kuin suorin tupla 1-kierteellä. En ehtinyt tehdä enempää kuin 2 hyvää suoritusta kun käteni aukesi. Uusien liikkeiden treenaamisessa tuntuu olevan jokin kirous sillä aina jos uusi liike kulkee heti ensi yrityksestä lähtien niin sitten käsi aukeaa tai lämsä hajoaa tai tapahtuu jotain muuta yllättävää joka keskeyttää treenaamisen. Kipeä kurkkuni ei ainakaan tykännyt harjoittelustani, se ärtyi vain kipeämmäksi ja illalla mittasin lämpöä 37,1.
Perjantaina jätin aamutreenin suosiolla väliin, en viitsinyt lähteä kipeänä salille. Jostain kumman syystä menin kuitenkin iltatreeniin. Olisi pitänyt jättää menemättä, en saanut aikaiseksi kuin muutaman taakse 1-kierrevoltin permannolla shortsit, 2 t-paitaa ja fleecepusero päällä. Kotiin asti päästyäni aloin taas mittailemaan lukemia kainalosta, digimittari näytti illan aikana korkeimmillaan 37,6.
Lauantain pysyinkin sitten virheistä oppineena kotona potemassa. Päivän aikana kokeilin useita keinoja hoitaa kipeää kurkkua ja flunssaa. Eukalyptusrasvaa kaulalle, kuumaa juotavaa ja muita poppakonsteja. Tehokkaimaksi keinoksi huomasin seuraavan reseptin: kupillinen kuumaa vettä johon liotetaan 2 eukamentholia ja teelusikallinen hunajaa. Näitä kupillisia on mennyt tähän mennessä 3 ja menee vielä luultavasti monta lisää. Kun nyt viimeistään alkuviikolla paranisin niin pystyis treenaamaan keskiviikkona kun päästään taas HV:lle.
Tilaa:
Kommentit (Atom)