TH2 review

TH2, eli tiedusteluharjoitus 2-leirimme suoritettiin osana suurempaa Itä-09 sotaharjoitusta. Sotaharjoitus pidettiin Pahkajärvellä, Vekarajärven ympäristössä. Meidän komppanian kahden tiedustelijaryhmämme lisäksi alueella pyöri n. 3000 sotilasta muista varuskunnista ja paljon kalustoa.

Päivä 1, maanantai:
Aamu sujui rinkkaa pakatessa, tärkeimpinä varusteina talvimakuupussi ja läjä suklaapatukoita. Lähtö kohti Pahkajärveä tapahtui puolen yhden maissa, kuljetus tapahtui kahdella PASI-vaunulla, joista ainakaan meidän ryhmämme kulkupelissä ei lämmitys toiminut, varpaat siis heti lähdöstä jäähän. Reilun tunnin kuluttua jalkauduimme Pahkajärven maastossa ja aloitimme n. 3km siirtymisemme kohti ensimmäistä leiripaikkaa. Otin kartan ja kompassin ja lähdin vetämään letkaa lumisessa metsässä. Määränpäähämme saavuttuamme oli vuorossa ketunlenkin pyöräytys jonka jälkeen snaipperi Mattila jätettiin vahtimaan tulouraa meidän muiden painuessa metsän siimekseen pystyttämään sissitelttaa. Kun teltta oli saatu kasattua ja ruuat keiteltyä trangialla, oli aika laittaa kamiina tulille. Tästä alkoivat vastoinkäymiset. Kova pakkanen oli myrkkyä retkikirveillemme joiden molempien muoviset varret napsahtivat poikki. Tämän jälkeen yritin sisukkaasti jatkaa puiden pilkkomista käyttäen puukkoani kirveenä. Tämä onnistui jonkin aikaa hyvin kunnes lyödessäni puukon selkämystä pulikalla kuului kova "PING!!". Kahva kädessä, terä halossa kiinni. Keräsin Rosellin palaset takaisin tuppeen ja vetäydyin makuupussiini kiroamaan tätä reissua. Vajaan puolen tunnin sisään ryhmänjohtajamme upseerioppilas Rantanen keskeytti tuloksettoman taistelumme kamiinan lämmittämiseksi. "No niin jätkät, kaikki makuupusseihin, jätetään kipinä ja lähivartio pois. Otetaan kaikki vaan unta että jaksetaan huomenna." Näpytin vielä katkerat tilitykset kärsimyksistäni tekstarilla emännälle kotiin ennen nukkumaan menoa.

Päivä 2, tiistai:
Aamu oli erittäin epämiellyttävä. Herätys 6 aikaan n. -20*c teltassa ei ollut herkkua. Kamat laitettiin nopeasti kasaan ja ryhmämme lähti kohti noutopaikkaa, n. 2km päähän. Sovitusta risteyksestä nousimme paseihin ja huristelimme puolisen tuntia ennen kuin jalkauduimme uudestaan. Nyt oli vajaan 4km siirtyminen seuraavaan leiripaikkaan eräälle kukkulalle. Sieltä tehtävämme oli tukikohdan perustamisen jälkeen partioida alueella ja tähystää erästä siltaa. Tämä olikin mielestäni mielekkäin homma koko metsäleirillä. Saimme runsaasti havaintoja MASI-kuorma-autoista ja defender-maastoautoista. Mahtui mukaan muutama pasikin ja pari siltapanssarivaunua. Pimeän laskeuduttua oli aika lopettaa sillan tarkkailu ja vetäytyä telttaan lepäilemään. Tällä kerralla saimme kamiinankin lämpenemään. Hylkäsin idean ulkona värjöttelemisestä trangian kanssa ja kokkailin kinkkupasteija-nuudelit lämpimässä teltassa kamiinan päällä. Myöhemmin illalla tuli aika lähettää partio tiedustelemaan vihollisen leiriä. 3 sissin partio lähti liikkeelle ryhmämme varajohtajan upseerioppilas Kauppisen johdolla. Tämä partio kohtasi sitten yön pimeydessä rynnäkköpanssarivaunun, pirusti jalkaväkeä ja onnistui välttämään kiinni jäämisen paikoitellen vain täpärästi. Tästä reissusta sitten keskusteltiin loppuilta ennen makuulle menoa.

Päivä 3, keskiviikko.
Herätys taas 6 aikaan, tällä kertaa lämpimässä teltassa, hallelujah! Leirin purettuamme lähdimme marssimaan kohti kätköpaikkaa josta meidän oli määrä saada täydennyksiä muona- ja vesivaroihimme. Aikamääre oli klo 11:00, saavuimme kätkölle n. 11:45. Täytimme vesipullot ja keittelimme trangialla lämpimät ateriat. Ryhmämme radisti Niskakangas kävi luutnantti Kurkelan kanssa selvittelemässä syytä siihen miksemme olleet onnistuneet saamaan radiolla yhteyttä mihinkään. Syyksi paljastui virhe radion antenniasetuksissa, asia jota komppaniamme radisteille ei ollut vielä ehditty opettaa. 13:00 aloitimme siirtymisen kohti tämän illan tukikohtaamme, joka jostakin skappareiden älynväläyksestä johtuen piti pystyttää suon keskelle metsänyppylälle. Suon laitaan saavuttuamme lähdimme pyöräyttämään ketunlenkkiä, seuraten suon reunaa. matkaa oli n. 1,5km johon ryhmältämme kului aikaa 2h. Vastaan tuli mättäitä, avohakkuuaukea, n. 15 ylitettävää ojaa joista yhteen onnistuin mulaamaan oikean jalkani. Loputtomalta tuntuneen rämpimisen jälkeen pääsimme vihdoin leiripaikkaan. Ilta alkoi jo pimetä kun aloimme pystyttää telttaa, Dolenc valitsi huomaamattaan erittäin hyvän telttapaikan. 3 miehen partio lähti taas tiedusteluretkelle, tällä kertaa tehtävänä oli soluttautua vihollisen leirin läpi ja kerätä tietoa. Kieltäydyin ottamasta osaa tähän partioon koska toinen jalkani oli läpimärkä ja hyvää vauhtia jäätymässä. Saatuamme kamiinan tulille aloin kuivatella märkiä varusteitani. Loppuilta menikin rattoisasti teltassa. Juttelin useamman tunnin niitä näitä Rantasen, Leivon ja Niskakankaan kanssa. Aloimme vetäytyä levolle kahdeksan maissa, me neljä sovimme hoitavamme kipinävuorot tänä yönä jotta Kauppinen, Mattila ja Dolenc saisivat nukkua tultuaan partioimasta. Olin ensin kipinässä 22-24 välisen ajan. Tässä huomasin että "ei perhana, nää puut ei riitä koko yötä". Nappasin kirveen ja otsalampun ja kömmin teltasta ulos etsimään polttopuita. Noustuani teltan ulkopuolella polvilleni huomasin että metrin päässä edessäni pilkisti lumen alta klapin pää. Vedin sen sivuun ja sen alta paljastui 2 klapia poikittain. Aloin kaivaa tarmokkaammin, lumen alta paljastui kokonaninen kasa pintamärkiä polttopuita ja muutamia talttakeppejä. Olimme perustaneet tukikohtamme jonkin toisen porukan vanhalle telttapaikalle, mikä pulla! Nyt oli varaa pistää kamiina hehkumaan punaisena, partio palasi reissultaan puolen yhden maissa ja seuraavan puolen tunnin keskustelut koskivat taas täpäriä tilanteita ja mahdotonta tehtävänantoa, vihollisen ryhmitys kun oli niin tiivis että siitä ei päässyt läpi vaan se oli ollut pakko kiertää.

Päivä 4, torstai:
Aamulla heräilimme jo neljän jälkeen. Liikkeelle piti päästä 6:n maissa että ehtisimme noutopisteelle klo 10 mennessä. Taitettavaa oli n. 7km. Alkumatka oli taas "epämiellyttävää" tarpomista suolla, mättäitä, puunrunkoja, ojia ja muuta mukavaa. Onneksi tätä pätkää oli vain n. 500m, siitä loppumatka päästiin marssimaan hyvää vauhtia panssariuraa pitkin. Loppumatkalla tuli vastaan muutama vihollisen lepotukikohta jotka meidän oli kierrettävä välttääksemme 2. ryhmän kohtalon, he olivat jääneet vangiksi. Saavuimme Y-pisteelle hyvissä ajoin, klo 9:28. Olimme kaikki iloissamme siitä että kohta olisimme matkalla takaisin lämpimälle kasarmille, toisin kävi. 2. ryhmä oli onnistunut edellisyön partiomatkalla hukkaamaan valonvahvistimen jota meidänkin piti lähteä etsimään. Emme ehtineet potkia tienreunan lumia kuin kymmenisen minuuttia kun tuli ilmoitus että ylil. Välimetsä oli löytänyt VV:n. Vihdoin pääsimme pasin kyydissä kotimatkalle. Tästä tuli koko TH2-leirin pahin koettelemus, pasin sisällä lämmöt eivät edelleenkään toimineet joten siellä piti koko ajan täristä ja hytkyä pysyäkseen edes jotenkuten lämpinänä. Hampaat kalisten pääsimme kahden maissa astumaan yksikön ovista sisään ihanaan lämpöön. Tuvassa huomasin lattian oikein hohkaavan lämpöä kun olin riisunut saappaat ja sukat ja metalliset kaapitkin tuntuivat kuumilta. Tunnissa tämä lämpötilaero kehoni ja sisälämpötilan kanssa tasoittui eikä enää tuntunut niin kuumalta. Jäljellä oli vielä varustehuollot ennen kuin sai ottaa lepiä. Ja kyllä seuraavana yönä uni maittoikin. Perjantai-aamuna tuntui kuin TH2-leiri olisi tapahtunut joskus viikko sitten. Lähdin komentopaikka-radistimme J. Koskisen kanssa klo 8 ajelemaan kohti Helsinkiä ja viikonlopun treenejä. Niistä lisää seuraavassa blogipäivityksessä.