Viime perjantaina huomasin olevani vielä niin väsynyt TH-kakkosesta etten jaksanut mennä enää salille. Treenit jatkuivat kuitenkin lauantai-aamuna. Ja vihdoin tulin tehneeksi uutta rekkialastuloani, hyvin tuloksin. Kolmannella yrityksellä tulin paikkaan seisomaan, tietenki se oli ainut suoritus joka onnistui ja samalla se ainut suoritus jota Holle ei nähnyt, miten yllättävää. Onneksi Kassu tallensi sen kameralle.
Niin siis valmentajani Timo "Holle" Holopainen on tuo heppu tuossa nojapuiden vieressä, joka vilkaisee minua liikkeen jo tehtyäni. Ei siinä mitään. Rekin jälkeen vielä vähän renkaita, hevosta ja voimaa ja olin valmis lähtemään kotiin palautumaan.
Ennen seuraavia treenejä oli aika käydä kasarmilla. Sunnuntai-ilta meni rattoisasti hyvän kirjan parissa. Maanantai-aamuna käytiin kuittaamassa varastolta sukset. Kyllä, intin ah niin ihanat hangenhalkojat. Suksien kanssa käytetään talvikumisaappaita ja siteet kiinnitetään "tukevasti" kumisaappaan kantapäässä olevaan uraan. Ensimmäinen hiihtoharjoitus kirvoitti kirosanoja armeijan tarjoamia suksia kohtaan ja myös hyvää läppää. Erästä upseerioppilastamme lainaten "ei mitään homo-hiihtoa vaan sprinttikisa!" Siinä sitten laitettiin sprinttikisa pystyyn, tulin tasatyönnöllä 4:nneksi. Vänrikkimme halusi myös tunnin aikana ohjata meidät suksinemme ojan yli mutta se homma kaatui siihen kun yksi sisseistämme onnistui poikkaisemaan suksensa kyseiseen surmanrailoon. Muuten maanantai meni sitten normaalien koulutusten kanssa. Iltavapaalla sponsorini toi minulle lastin Herbalifen lisäravinteita: protskuja, puristeita, patukoita ja urheilujuomajauheita. Siinä sitten kelpasi mennä vielä puntille nostamaan rautaa.
Tiistaina oli erikoinen aamuliikunta: sukset jalkaan ja lippukentälle. Siinä kierrellessämme kaahasi kasarmin ohi Helsingintietä 3 maijaa, joista 2:lla jälkimmäisellä oli pillit päällä. Hetkeä myöhemmin tuli vielä yksi siviilipoliisiauto ja yksi maija. Jälkeenpäin tupakaveri katsasti netistä että kyseessä oli nudistin pidätys Lahden keskustassa, jonka yhteydessä vuonna 1988 syntyneen selvinpäin olleen nuorukaisen oli onnistunut kaapata poliisien maija ja lähteä huristelemaan. Poliisit olivat onnistuneet kiilaamaan hänet tieltä ihan Hennalan kasarmin lähellä. Iltapäivällä lähdin Joken kanssa taas HV:lle ja keskiviikoksi UK:lle. Tein illalla myllyssä rekkiä, lähinnä alastuloa. Olen nyt alkanut pitää enemmän rekistä kun saan siellä jo kaikki liikeryhmät täyteen.
Keskiviikko meni jouluisissa fiiliksissä. Tein permantoa ja sitten rupesin Kassun, Peetun ja Tuuhan kanssa tekemään teamgym-juttuja. Lopulta saimme materiaalit lyhyttä videota varten johon linkki löytyy tästä http://www.youtube.com/watch?v=ul-bTm_o6oY
Loppuviikko meni joulun vietossa ja seuraavan kerran kävin treenaamassa tänään 28.12 maanantaina. Muut olivat ilmeisesti jo käyneet treenaamassa, sain treenailla rauhassa vain valmentaja Timo Nuotio seuranani. Ei siinä mitään, oli hyvä treeni. Tein nojapuilla hyviä jättiläisiä ja jänäreitä ja taittotuplia. Renkailla tein alastuloja, aika hyviä nekin. Vielä ennen Millan 20v synttäreiden juhlimaan lähtöä tuli tehtyä keskivartalovoima.
Kaikenkaikkiaan tässä joulun alla on tullut aika vähän treenejä, mutta laadullisesti sitäkin parempia. Aamulla pitää mennä kasarmille mutta pääsen sieltä sitten taas vapaalle/UK:lle 31.12 torstaina ja olen kotona treenaamassa seuraavat 1,5vko.

TH2 review

TH2, eli tiedusteluharjoitus 2-leirimme suoritettiin osana suurempaa Itä-09 sotaharjoitusta. Sotaharjoitus pidettiin Pahkajärvellä, Vekarajärven ympäristössä. Meidän komppanian kahden tiedustelijaryhmämme lisäksi alueella pyöri n. 3000 sotilasta muista varuskunnista ja paljon kalustoa.

Päivä 1, maanantai:
Aamu sujui rinkkaa pakatessa, tärkeimpinä varusteina talvimakuupussi ja läjä suklaapatukoita. Lähtö kohti Pahkajärveä tapahtui puolen yhden maissa, kuljetus tapahtui kahdella PASI-vaunulla, joista ainakaan meidän ryhmämme kulkupelissä ei lämmitys toiminut, varpaat siis heti lähdöstä jäähän. Reilun tunnin kuluttua jalkauduimme Pahkajärven maastossa ja aloitimme n. 3km siirtymisemme kohti ensimmäistä leiripaikkaa. Otin kartan ja kompassin ja lähdin vetämään letkaa lumisessa metsässä. Määränpäähämme saavuttuamme oli vuorossa ketunlenkin pyöräytys jonka jälkeen snaipperi Mattila jätettiin vahtimaan tulouraa meidän muiden painuessa metsän siimekseen pystyttämään sissitelttaa. Kun teltta oli saatu kasattua ja ruuat keiteltyä trangialla, oli aika laittaa kamiina tulille. Tästä alkoivat vastoinkäymiset. Kova pakkanen oli myrkkyä retkikirveillemme joiden molempien muoviset varret napsahtivat poikki. Tämän jälkeen yritin sisukkaasti jatkaa puiden pilkkomista käyttäen puukkoani kirveenä. Tämä onnistui jonkin aikaa hyvin kunnes lyödessäni puukon selkämystä pulikalla kuului kova "PING!!". Kahva kädessä, terä halossa kiinni. Keräsin Rosellin palaset takaisin tuppeen ja vetäydyin makuupussiini kiroamaan tätä reissua. Vajaan puolen tunnin sisään ryhmänjohtajamme upseerioppilas Rantanen keskeytti tuloksettoman taistelumme kamiinan lämmittämiseksi. "No niin jätkät, kaikki makuupusseihin, jätetään kipinä ja lähivartio pois. Otetaan kaikki vaan unta että jaksetaan huomenna." Näpytin vielä katkerat tilitykset kärsimyksistäni tekstarilla emännälle kotiin ennen nukkumaan menoa.

Päivä 2, tiistai:
Aamu oli erittäin epämiellyttävä. Herätys 6 aikaan n. -20*c teltassa ei ollut herkkua. Kamat laitettiin nopeasti kasaan ja ryhmämme lähti kohti noutopaikkaa, n. 2km päähän. Sovitusta risteyksestä nousimme paseihin ja huristelimme puolisen tuntia ennen kuin jalkauduimme uudestaan. Nyt oli vajaan 4km siirtyminen seuraavaan leiripaikkaan eräälle kukkulalle. Sieltä tehtävämme oli tukikohdan perustamisen jälkeen partioida alueella ja tähystää erästä siltaa. Tämä olikin mielestäni mielekkäin homma koko metsäleirillä. Saimme runsaasti havaintoja MASI-kuorma-autoista ja defender-maastoautoista. Mahtui mukaan muutama pasikin ja pari siltapanssarivaunua. Pimeän laskeuduttua oli aika lopettaa sillan tarkkailu ja vetäytyä telttaan lepäilemään. Tällä kerralla saimme kamiinankin lämpenemään. Hylkäsin idean ulkona värjöttelemisestä trangian kanssa ja kokkailin kinkkupasteija-nuudelit lämpimässä teltassa kamiinan päällä. Myöhemmin illalla tuli aika lähettää partio tiedustelemaan vihollisen leiriä. 3 sissin partio lähti liikkeelle ryhmämme varajohtajan upseerioppilas Kauppisen johdolla. Tämä partio kohtasi sitten yön pimeydessä rynnäkköpanssarivaunun, pirusti jalkaväkeä ja onnistui välttämään kiinni jäämisen paikoitellen vain täpärästi. Tästä reissusta sitten keskusteltiin loppuilta ennen makuulle menoa.

Päivä 3, keskiviikko.
Herätys taas 6 aikaan, tällä kertaa lämpimässä teltassa, hallelujah! Leirin purettuamme lähdimme marssimaan kohti kätköpaikkaa josta meidän oli määrä saada täydennyksiä muona- ja vesivaroihimme. Aikamääre oli klo 11:00, saavuimme kätkölle n. 11:45. Täytimme vesipullot ja keittelimme trangialla lämpimät ateriat. Ryhmämme radisti Niskakangas kävi luutnantti Kurkelan kanssa selvittelemässä syytä siihen miksemme olleet onnistuneet saamaan radiolla yhteyttä mihinkään. Syyksi paljastui virhe radion antenniasetuksissa, asia jota komppaniamme radisteille ei ollut vielä ehditty opettaa. 13:00 aloitimme siirtymisen kohti tämän illan tukikohtaamme, joka jostakin skappareiden älynväläyksestä johtuen piti pystyttää suon keskelle metsänyppylälle. Suon laitaan saavuttuamme lähdimme pyöräyttämään ketunlenkkiä, seuraten suon reunaa. matkaa oli n. 1,5km johon ryhmältämme kului aikaa 2h. Vastaan tuli mättäitä, avohakkuuaukea, n. 15 ylitettävää ojaa joista yhteen onnistuin mulaamaan oikean jalkani. Loputtomalta tuntuneen rämpimisen jälkeen pääsimme vihdoin leiripaikkaan. Ilta alkoi jo pimetä kun aloimme pystyttää telttaa, Dolenc valitsi huomaamattaan erittäin hyvän telttapaikan. 3 miehen partio lähti taas tiedusteluretkelle, tällä kertaa tehtävänä oli soluttautua vihollisen leirin läpi ja kerätä tietoa. Kieltäydyin ottamasta osaa tähän partioon koska toinen jalkani oli läpimärkä ja hyvää vauhtia jäätymässä. Saatuamme kamiinan tulille aloin kuivatella märkiä varusteitani. Loppuilta menikin rattoisasti teltassa. Juttelin useamman tunnin niitä näitä Rantasen, Leivon ja Niskakankaan kanssa. Aloimme vetäytyä levolle kahdeksan maissa, me neljä sovimme hoitavamme kipinävuorot tänä yönä jotta Kauppinen, Mattila ja Dolenc saisivat nukkua tultuaan partioimasta. Olin ensin kipinässä 22-24 välisen ajan. Tässä huomasin että "ei perhana, nää puut ei riitä koko yötä". Nappasin kirveen ja otsalampun ja kömmin teltasta ulos etsimään polttopuita. Noustuani teltan ulkopuolella polvilleni huomasin että metrin päässä edessäni pilkisti lumen alta klapin pää. Vedin sen sivuun ja sen alta paljastui 2 klapia poikittain. Aloin kaivaa tarmokkaammin, lumen alta paljastui kokonaninen kasa pintamärkiä polttopuita ja muutamia talttakeppejä. Olimme perustaneet tukikohtamme jonkin toisen porukan vanhalle telttapaikalle, mikä pulla! Nyt oli varaa pistää kamiina hehkumaan punaisena, partio palasi reissultaan puolen yhden maissa ja seuraavan puolen tunnin keskustelut koskivat taas täpäriä tilanteita ja mahdotonta tehtävänantoa, vihollisen ryhmitys kun oli niin tiivis että siitä ei päässyt läpi vaan se oli ollut pakko kiertää.

Päivä 4, torstai:
Aamulla heräilimme jo neljän jälkeen. Liikkeelle piti päästä 6:n maissa että ehtisimme noutopisteelle klo 10 mennessä. Taitettavaa oli n. 7km. Alkumatka oli taas "epämiellyttävää" tarpomista suolla, mättäitä, puunrunkoja, ojia ja muuta mukavaa. Onneksi tätä pätkää oli vain n. 500m, siitä loppumatka päästiin marssimaan hyvää vauhtia panssariuraa pitkin. Loppumatkalla tuli vastaan muutama vihollisen lepotukikohta jotka meidän oli kierrettävä välttääksemme 2. ryhmän kohtalon, he olivat jääneet vangiksi. Saavuimme Y-pisteelle hyvissä ajoin, klo 9:28. Olimme kaikki iloissamme siitä että kohta olisimme matkalla takaisin lämpimälle kasarmille, toisin kävi. 2. ryhmä oli onnistunut edellisyön partiomatkalla hukkaamaan valonvahvistimen jota meidänkin piti lähteä etsimään. Emme ehtineet potkia tienreunan lumia kuin kymmenisen minuuttia kun tuli ilmoitus että ylil. Välimetsä oli löytänyt VV:n. Vihdoin pääsimme pasin kyydissä kotimatkalle. Tästä tuli koko TH2-leirin pahin koettelemus, pasin sisällä lämmöt eivät edelleenkään toimineet joten siellä piti koko ajan täristä ja hytkyä pysyäkseen edes jotenkuten lämpinänä. Hampaat kalisten pääsimme kahden maissa astumaan yksikön ovista sisään ihanaan lämpöön. Tuvassa huomasin lattian oikein hohkaavan lämpöä kun olin riisunut saappaat ja sukat ja metalliset kaapitkin tuntuivat kuumilta. Tunnissa tämä lämpötilaero kehoni ja sisälämpötilan kanssa tasoittui eikä enää tuntunut niin kuumalta. Jäljellä oli vielä varustehuollot ennen kuin sai ottaa lepiä. Ja kyllä seuraavana yönä uni maittoikin. Perjantai-aamuna tuntui kuin TH2-leiri olisi tapahtunut joskus viikko sitten. Lähdin komentopaikka-radistimme J. Koskisen kanssa klo 8 ajelemaan kohti Helsinkiä ja viikonlopun treenejä. Niistä lisää seuraavassa blogipäivityksessä.

Pikkujouluja!

Alkuviikon treeneistä sen verran että ne ovat kulkeneet hyvin. Erityisesti nojapuilla jättiläinen ja renkailla alastulo ovat ottaneet tällä viikolla askelta eteenpäin. Rengas-alastulon lyönti tulee nyt pitemmälle kuin aikaisemmin jonka takia se pyörii paremmin ja paremmassa asennossa, eli ilmalennon aikana ei tarvitse runtata sitä kierrettä ja volttia keskivartalosta venkuilemalla. Tällä viikolla ei ole oikeastaan tunteita kuumentanut mikään muu kuin kaikkia sen saaneita häiritsevä sykevyö jota täytyy pitää harjoituksen aikana. Se hiertää ja valuu harjoituksen aikana ja sen kanssa saa olla koko ajan säheltämässä. Kunhan sitä on pidetty vähintään 4 treeniä & 4 yötä niin sitten joku tuolla Jyväskylässä KIHUlla pääsee tsekkaamaan että mikä meidän yleisrasituksemme on ja onko palautuminen riittävää. Toivottavasti tämän tutkimuksen tuloksia ei saa odottaa 0,5-3 vuotta. Sellaisia tapauksia on jäänyt muistiin. Paljon. Oikeastaan kaikki tutkimukset joissa olen ollut mukana, poislukien viime kesän lihastasapainokartoitukset Somatic Studiosilla. Keskiviikkona käytiin taas siellä LB-2012 ryhmän Helsingin osaston voimin, miinus Tomi jolla oli jotain muuta menoa. Pääsin tekemään Kallen (Määttä) ja Timon (Niemelä) kanssa erilaisia harjoitteita jotka vahvistavat heikkoja alueitamme ja auttavat ottamaan enemmän irti jo saatavilla olevista resursseista. Itse sain tärkeimpinä kehityskohteina harjoiteltavaksi ryhtini korjaamisen vähän etupainoisemmaksi ja olkapäiden liikkuvuuden lisäämisen venyttämällä olkapään sisällä olevia syviä lihaksia. Jos vaikka nyt joskus saisin sen käsinseisonnankin kondikseen näillä eväillä. On ollut turhauttavaa yrittää oppia sitä oikeaa käsinseisonta-asentoa kun siihen ei edes pääse.
No niin, siinä olikin jo yllättävän paljon alkuviikosta, aika siirtyä eilisen tapahtumiin ja KOTEVOn pikkujoulujen iloisiin piireihin. Homma alkoi perinteisesti telineiden kasaamisella pallosaliin, permantopätkä, nojapuut ja renkaat. Juhlan ensimmäisellä puoliajalla oli tyttöjen ja poikien esityksiä ja minun permantosarjani, mitä nyt siinä "ei niin hyvin joustavalla" permantopätkällä pystyin tekemään. Arabi-flikki-voltti, eteenpäin voltti-voltti, wendemyllyt, spagaati, punnerrus japanilaiseen kässäriin, lentokuperkeikka ja loppupätkälle arabi-voltti 1/1-kierteellä. Toisella puoliajalla kävin heittämässä nojapuilla 4,4-lähtöisen kilpailusarjani. Renkaille suunnittelemani show ei ihan ottanut ilmaa siipiensä alle kun tekniikka petti eikä mankka suostunut soittamaan polttamaani levyä. Juoksin sitten areenalle Rocky Balboa-kylpytakki päällä ilman "Eye of the Tigeria" ja vedin renkailla ensin voimaosia ja sitten uuden käsien mannauksen jälkeen muutaman liikkeen ja kerien tsukaharan alas hiljaisuuden vallitessa. Eipä siinä mitään, yleisö tykkäsi silti. Pääsin illan aikana jopa antamaan muutaman nimikirjoituksenkin. Oli mukava huomata miten suuresti nuoremmat KOTEVOn voimistelijat arvostavat saavutuksiani ja kuinka he haluavat joskus tehdä "yhtä hurjia temppuja" kuin minä. Ehkäpä sieltä muutaman vuoden päästä alkaa nousta rengas-specialisteja. Viimeisenä ohjelmanumerona oli yhteistramppa johon kaikki esiintyjät osallistuivat. Osaamiseni oli kuin vieraalta planeetalta, muiden tehdessä jännehyppyjä, yksittäisiä voltteja ja kerätuplia minä tein ensin voltin 1/1-kierteellä, sitten 5/2-kierteellä ja lopuksi taittaen tuplan 1/2-kierteellä. Joulupukin käytyä vielä jakamassa lapsille karkkia ennen kotiinlähtöä oli aika pistää vuoden 2009 pikkujoulu purkkiin ja kasata telineet, patjat ja penkit takaisin varastoon.

Normal

Salilta ei ole nyt kuulunut mitään erikoista, vain normaalia tavoiteliikkeiden tekoa ja perustekniikoiden jauhamista. Mitä nyt joillain telineillä jokin liike on ottanut vähän isompaa askelta eteenpäin, kuten tänään jänäri nojapuilla. Lähes joka suoritus napsahti käsinseisontaan. Tänään illalla täytyy vielä matkata kasarmille, Urheilukoulu kun on edutettuna huomenna valtakunnallisessa itsenäisyyspäivän paraatissa Riihimäellä. Tuleepahan kerrankin katsottua kyseinen tapahtuma. :P
Että tämmöinen lyhyt update tällä kertaa.