FinGym ja tj kolmosen farkkupuntti

Elikkäs, alotetaan tapahtuneiden muistelu viikko Mariborin jälkeen: The Loppusota. Sunnuntai-iltana 16.5. kassulle tultua alkoi jo rinkan pakkaaminen viimeistä mettäkeikkaa varten. Odotukset eivät olleet optimistiset ja varustusta täytyi sitten suunnitella sen mukaan: rinkan alataskuun tuli jemmattua kirja, mp3-soitin, suklaatia, pipareita ja pussi sirkusaakkosia. Maanantai-aamuna pidettiin viimeinen briiffaus ja etulounaan jälkeen noustiin bussiin ja kohti Vierumäkeä. Ekana päivänä ~10km marssi & lepotukikohdan perustus ja yöllä tähystystehtäviä piilopaikassa tienvarressa. Tiistaina kuoltiin ensimmäisen kerran kun ylil. Pakarinen pölähti metsästä schäferhundin kanssa leiriimme, vartiomiehen varoitus antoi irtautumiseen 45sec aikaa, ei ihan riittänyt. Paksun ei niin imartelevan palautteen jälkeen vaihdettiin maisemaa, mistä meitä ei enää yllätetty housut nilkoissa. Päinvastoin yläkerran (2 tiedk.) partio lahdattiin jo parin sadan metrin päähän vartiomiehen paikalta. Ja koirat eivät meitä enää löytäneet. Keskiviikko-iltaan asti homman teema oli partiointi. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä olimme yhdistäneet kahden ryhmämme yhdeksi sotamahdiksi jonka voimin lähdimme tekemään yllätyshyökkäystä vihollistemme viestimiesten lepotukikohtaan. Tehtävänä oli tuhota viestiasema. Vastassamme oli moninkertainen ylivoima, josta vihollisella ei kuitenkaan lopulta ollut mitään hyötyä, sillä iskumme klo 5:00 aamusta yllätti heidtä makuupusseissaan. Onnistuimme tuhoamaan viestiaseman ja lahtaamaan suuren osan vihollisen joukoista. Onnistuneen iskun jälkeen vetäydyimme takaisin rinkkojen kätköpaikalle, josta tapasimme ystävämme 2tiedk:sta väijyksistä. Onnistuimme välttämään heidän tuliylläkkönsäkin ja vastasimme tuleen tulella tuhoisin seurauksin. Tämän pienen iskuryhmän neutralisoimisen jälkeen aloitimme viimeisen marssimme kohti Y-pistettä ja evakuointia bussilla.

Perjantai 21.5.

Aamusta pääsin lähtemään kasarmilta. Päivällä täytyi käydä vielä ottamassa tuntumaa telineisiin seuraavan päivän kisaa varten. Viikkoon en ollut päässyt koskemaan telineisiin ja takana oli 4 päivän loppusota joten odotukseni kunnon suhteen eivät olleet kovin korkealla. Tosin olin parissa päivässä vielä saanut puristettua painosta kilon pois pirtelöiden avulla, mutta reilun kahden viikon flunssaputken jälkeen en tiennyt riittäisikö se takaamaan riittävän voimatason viikonlopun kisoihin. Yllättäen fiilis oli kuitenkin ihan hyvä, voimat tosin tuntuivat olevan edelleen vähän kateissa renkailla. Tältä pohjalta tein päätöksen helpottaa sarjaani lauantain FinGymiin 6:lla kympällä 5,5:stä 4,9:ään. Tästä huolimatta olin karsinnan ykkönen ja selviydyin nojapuillakin finaaliin. Sunnuntaina sitten latasin renkailla tiskiin 5,5-lähtöisen sarjan, tosin hieman eri kokoonpanolla kuin kuluneella kaudella. Jätin vastajättiläisen (C) pois loppusarjasta mutta tein sen tilalle takasunin haarakulmanojaan (B) ja punnerruksen käsille (B) joka vielä korvasi sarjastani vastamuljauksen (A). (Siis C&A=0,3&0,1 korvautui B&B=0,2&0,2 liikkeillä). Näin lähtöpisteeni eivät muuttuneet tästä kokoonpanonvaihdoksesta. Ja finaalissahan se voitto irtosi pistein 13,800. Nojapuilla olin 3:s pistein 13,100. Ihan hyvä fiilis jäi kauden viimeisestä kisasta. Nyt kelpaa pitää pari viikkoa lomaa ja sitten alkaa taas intensiivinen treenikausi. Hyvä että sain sitä varten tässä Kimiltä (Floor) lisää protskuja, pyysin paria pönikkää Herbalifen F1:stä ja F3:sta ja H3O-pro urheilujuomaa ja sain bonuksena 4 pakettia patukoita ja 4 pilleripurkkia, ei muuta kuin kiitosta vaan. Näillä on hyvä mennä eteenpäin. Heti sitten samana iltana kävin vetämässä punttiharjoituksen, farkut jalassa. Vähän keräsin katseita, mutta minkäs minä sille mahdan että urheilukamatkin palautettiin jo samaisena päivänä. TJ 3 ja farkkupuntti, hyvät lähtökohdat kunnon pumppaamiselle, voiman jälkeen vähän verryttelyä ja protskut huiveliin vaan. Seuraavana päivänä kyllä huomasin että puntti oli tehokas, semmoinen jomotus ilmeni rintalihaksissa ja haubereissa. Keskiviikko muuten meni futisturnauksen merkeissä, Hämr liikuntapäivä nääs. Eipä siinä mitään, siivosimme tieltämme kaikki "normipuolen" joukkueet ja finaalissa pelasivat 1 tiedk:n "Akatemia" ja "Allianssi". Siitä tuli tiukka peli jonka hävisimme kuitenkin Akatemialle 6-3. Tässä kohtaa TJ 2 ja porukka alkaa olla aika hilpeällä tuulella jo.

Näillä mennään...

Käynti merenpohjalla

Pitkä aika on kulunut viime blogauksesta, tähän väliin on mahtunut EM-reissu ja Mariborin maailmancup.

EM Birmingham
Tuhkapilvi piti koneet maassa ja matkaan lähdettiin teitse sunnuntaina 18.4. Dösämatka oli odotusten vastainen, oli nimittäin kivaa! Menomatkalla jauhettiin takapenkillä juttuja ja katsottiin läppäriltä leffoja, ratkottiin ristikoita ja nukuttiin se mitä pystyi. Kokonaisuudessaan menomatkaan meni 47h.
Hyvä meininki jatkui Birminghamissa. Aurinko paistoi, treeni kulki ja hotellilla pelattiin rockbandia pleikku2:lla. Valtaosan joukkueen huomiosta vei Tomin ja Kassun yhteistyö skeballa ja rummuilla, jätkät painoi biisejä läpi vaikeimmilla tasoilla. Itsekin innostuin lopulta niin paljon että piti tunkea keikkoihin mukaan mikki kädessä. Ainakin tämän pelin mukaan minulla olisi laulajan lahjoja, tähtiä ja pinnoja ropisi siihen malliin, illalla ei tosin enää korkeat äänet onnistuneet. Koitti se kisapäiväkin viimein, Suomi kisasi aamuryhmässä ja aloitustelineenä oli rekki, se ainut teline jota en näissä karkeloissa tehnyt. Permannolla oli haparointia ja hevosella tulin muuten aika puhtaassa sarjassa kerran alas. Renkaat onnistui hyvin, tein pisteet 13,900 ja olin lopputuloksissa sijalla 26. Hypyssä kasamatsu onnistui ultra-löysästä hyppylaudasta huolimatta hyvin ja nojapuillakin tein ihan ok sarjan, vähän suttaamista. Kaikenkaikkiaan oli kuitenkin hyvä kisa. Kisojen loput päivät seurattiin eri finaaleja ja käytiin pariin kertaan shoppailukierroksella keskustassa. Sunnuntain hyppyfinaali koko Suomen joukkueelle sydäntä koetteleva. Tomi hyppäsi finaalissa viidentenä ja pomppasi kisan kärkeen pisteillä 15,975. Loput 3 suorittajaa tekivät kukin ensimmäisellä hypyllä 15,900 tai vähän enemmän. Sitten kunkin kohdalla pureskeltiin kynsiä kakkoshypyn ajan ja kun jätkä tuli hypyn alas askeleella niin Suomi-katsomo räjähti hurraamaan. Lopulta Espanjan Botella teki urhovoltin 2-kierteellä isolla hyppyaskeleella niin Tomin kulta oli varma. Ei sitä voinut uskoa todeksi kukaan, kulta Suomeen, huhhuh. Tunti finaalin jälkeen hypättiin bussiin ja lähdettiin kotimatkalle. Siinä sitten pariin kertaan kilisteltiin pahvimukeilla Tomin uroteolle ja pidettiin puheita ja lätkittiin korttia. Ja yritettiin nukkua. Kotimatka kesti 49h ja perillä oltiin tiistaina 27.4.

EM-reissun jälkeen käytiin taas Joukon kanssa Lahdessa pariin kertaan ennen lähtöä Mariborin maailmancuppiin 6.-10.5. Mariborista tuli minulle katastrofi. Alkuviikosta oltiin intissä metsässä ja tiistai-aamuna pyöräiltiin ~30km suunnistus koleassa tihkusateessa, mikä ei tehnyt flunssalleni hyvää. Koko viikko meni yskien ja loppuviikosta oli jo vatsalihaksetki tästä jumissa & kipeinä. Tästä huolimatta treeneissä oli ollut ihan hyvä fiilis ja Sloveniassakin treeneissä oli ok fiilis. Tosin en ollut tehnyt viikolla ainuttakaan kokosarjaa mikä olisi paljastanut totuuden. Em-tuloksia tarkastellen minulla oli erittäin hyvät todennäköisyydet jopa voittaa Mariborissa. Mutta kun kisoissa aloitin sarjani niin kaikki oli jo menetetty. Azarian-risti ei meinannut pysyä millään ja heti tiesin että nyt on jotain pahasti vialla. Jonasson-Yamawaki pyörähdykset olivat vaikeaa taistelua ja niiden jälkeen heilaus schwalbeen ja Nakayama-risti eivät tahtoneet nekään pysyä vaikka kuinka puristin. Loppusarjan jättiläiset olivat valtaisaa taistelua ja rumaa sellaista. Myötäjättiläisen jälkeen putosin kässäristä riipuntaan ja yritin vielä jatkaa sarjaa tekemällä takasunin, mutta voimat eivät riittäneet enää edes punnerrukseen, joten jouduin jättämään alastulon kokonaan pois. Tuomareille kumartamisen jälkeen en voinut kuin pyöritellä päätä ja ihmetellä että mitä he*****iä siinä oikein tapahtui. Loppupisteet olivat 11,450. Valmistautuminen kisoihin oli ollut kuten PM:ssä ja EM:ssä, ainut syyllinen tähän painajaiseen löytyi flunssasta. En vain ollut palautunut mistään kunnolla. Laihaa lohtua synkkyyteen toi nojapuusarjan läpimeno, taistellun sarjan ja paikkaan tulleen alastulon jälkeen kiitin ylempää voimaa siitä etten pudonnut 5:ttä kertaa. 12,600 jäi kuitenkin 0,550 finaalipaikasta. Loppureissu meni lomailuksi, onneksi oli sentään hyvät kelit. Sain shoppailtua Millan kanssa ja käytiin kävelemässä paljon. Vielä on jäljellä FinGym parin viikon päästä, saa nähdä mitä siitä tulee kun kyseisellä viikolla on 4-päiväinen loppusota. Onneksi intti ei enää kauaa ole sotkemassa kuvioita.