4 kisaa, nyt valmistaudutaan huipennukseen...

Jaaha, kai sitä tässä voisi junamatkalla pitkästä aikaa vähän blogia kirjoitella kun ei muutakaan tekemistä juuri keksi. Oon siis matkalla Kuortaneelle leireilemään EM-joukkueporukalla perjantaihin asti.
Viime julkaisusta on menty 4 kisan verran eteenpäin. Ensimmäinen näistä oli EM karsinta 1 Helsingissä 26.2. Siellä tein kaikki kolme: hevosen, renkaat ja nojapuut. Kauden eka sarja renkailla meni ihan mallikkaasti, parannusta viime syksyiseen sarjaan oli heilaus nojavaakaan joka nosti lähtöpisteet 5,9:stä 6,1:een. Yksi lyhyt voimaosa siinä oli ja kässärit vielä vähän huonoja mutta se riitti silti EM-rajan rikkomiseen, 14,500. Alastulona se sama vanha C-osa tsukke (kerien tuplavoltti 1-kierteellä).
Viikkoa myöhemmin kisattiin taas, tällä kertaa Turun Alfa-hallissa. EM-karsinta 2 ja päivämäärä 5.3. Siellä kokeilin sarjan päälle D-alastuloa (suorin tsukke = suorin vartaloin tuplavoltti 1-kierteellä) Siihen ei vielä puhti riittänyt, lähtöpinnat tällä kovemmalla alastulolla 6,4 ja loppupinnat 14,233. Turun touhuttelun olen uppinut youtubeen niin sen voi käydä katsomassa tuosta.
Vapaat viikonloput ovat olleet vähissä, Turun jälkeen seuraavaksi ins Deutschland ja Turnier der Meister Cottbusissa. Siellä tein ihan ok sarjan, mutta sekä arvostelu että kilpailun taso olivat äärimmäisen kovia (verrattavissa MM) oli sijoitus 17. ja pisteet 6,1 lähdöillä vain 14,000. Cottbusin skabailun voi katsoa tuosta. Kisaa seuraavina päivinä tuli treenailtua viereisessä rakennuksessa. Heh, siellä oli 2 voimistelusalia, toinen ilmeisesti junnuille tarkoitettu ja toinen miehille/naisille. Siellä kyllä kelpasi treenata, ei ollut ketään muita kuin muutama muu ulkomaalainen jumppari. Noh, itse asiaan, tämän maininnan pointtina oli se mitä tuli tehtyä montturenkailla. (Pienenä taustavalotuksena että Tomi oli pistänyt 22.1. Stadin montturenkaista toisen poikki, jonka takia oltiin jouduttu siitä asti treenaamaan renkaita kovilla --> ei ole viitsinyt kokeilla kovempia alastuloja, varsinkaan väsyneenä) Eli, siellä tuli sitten ensin kiskottua sitä suorin tsukkea. Seuraavaksi sunnuntaina Sakke sai yllytettyä tarpeeksi että kokeilin kieli poskella suorin 2 kierrettä. No se tuli silviisiin et se ois ollu kovilla nelinkontin. Seuraavaksi kokeilin pitkästä aikaa kerien 2 kierrettä. No sehän pyörähtikin sitten oikein kunnolla, selälleen sinne monttumatoille. Sitä siinä pyörittelin aikani ennen kuin mentiin takasin kisahalliin katselemaan finaaleja. Tomi oli hypyn 4:s.
Takaisin Suomen maalle, arkipäivät väsynyttä treeniä, loppuviikkoa kohden keveämmin ja sunnuntaina FinGym @ Tampere. Siellä oli taas kokeilunhaluinen fiilis. Ai niin, perjantaina oltiin vihdoin saatu varaosat montturenkaisiin. Mulle valjaat ylle ja Tomi ja Timo kiskoi rissoilla kattoon jossa sitten rengastelineen päällä mahallani maaten ruuvasin vanhat irti ja uudet tilalle.
Vihdoin pääsi taas kotisalilla tekemään montun päällä, siinä sitten taas leikittelin sen 22:n kanssa. Mutta takaisin Tampereen kisastudioon. Siellä tein kokeilussa ensin tsuken, sitten suorin tsuken ja 22:n. Koivusen Riku multa tuli kysymään että minkä alastulon meinaan tehdä kun "kokeilin coden läpi". Ensimmäistä kertaa sitten tein, tai ainakin yritin tehdä, sarjan 6,5 lähtöpisteillä. Sarja löytyy tosta. Ei se ihan tullut muttei ollut kaukanakaan, jos vain olisi paketti pysynyt kasassa siinä 22:ssa niin se olisi tullut ihan hyvin jaloilleen. Kylkimyyryä matonpinnassa ja loppupinnat 14,050. Eroa kakkosena tulleeseen Tomiin 3 kymppää.

Siinä on kuluneet kisat pähkinänkuoressa, ainakin renkaiden osalta. Muista telineistä sen verran että nekin on menneet ihan hyvin. Nyt on sitten 2 viikkoa aikaa saada renkaille kestävyys ja hapotuksensieto sille tasolle että pystyy tekemään sen 22:n sarjan päälle. Sillä sarjalla voisin onnistuessani päästä Em-finaaliin, mutta jossei se tule valmiiksi niin sitten teen Berliinissä "vain" 6,1 lähdöillä ja katson mihin asti se riittää, finaaliin ei ainakaan. Mut joo, kattellaan taas, moro!

Kuortane, disappointments and happy surprises

Moikka taas! Tästä se lähtee, vuosi 2011 ja sen eka teksti. Kuluneena viikonloppuna oltiin "Lontoon bussi 12" - porukalla leireilemässä Kuortaneella. Kyseessä ei ollut varsinaisesti maajoukkueleiri, vaan pääpainona oli valmentajien tietotaidon lisääminen valmennuskurssilla jonka miesten valmentajille piti Kanadan päävalmentaja mr. Jarov ja naisten valmentajille Italian pääkoutsi. Siinä tuli itsekin enemmän seurattua luentoa kuin treenattua, luennot kun pidettiin treenisalissa. Tähän väliin vähän infoa salista. Etukäteen olin luullut että Kuortaneelle tulisi uusi voimistelusali, totuus oli että vanha kanmppailu/urheilusali on rempattu voimistelusaliksi. Oli siellä nyt ihan ok olosuhteet, kaikki telineet löytyi kunhan itse laitettiin heppa ja nojikset paikoilleen. Mutta ei siellä mitkään huippuolosuhteet ollut kuten oli lupailtu. Mylly, J-kylä, Turku ja Tampere ovat jokainen mielestäni varustelultaan parempia kuin Kuortane. Kuortaneen ainut etu on että siellä ei ollut meidän kanssa samaan aikaan ketään muuta häsläämässä. Mutta takaisin aiheeseen. Eli siis aikaa meni Jarovin kuunteluun, ja se tuli ainakin selväksi että if you do wrong, you lose everything! Eli ei kannata tehdä väärin tai menee talo, vaimo, auto ja lapset. Hehe. In order to get speed, you must lose support, if you have support it is impossible to do. Jarov ei oikeastaan opettanut lainkaan kovia liikkeitä, vaan painotti perusjuttujen tärkeyttä. Jos permannolla teet flikin oikein, voit tehdä siihen mitä tahansa päälle, easy skills. Sama juttu oli joka telineellä. Nojapuilla heilaus oli kaikki kaikessa. Oikea asento alavaiheessa, työntö vasemmalle kädelle ja siinä oli diamidov käsille. Aha. Aikaisemmin kun olen treenannut sitä niin ensin on pitänyt heilahtaa pitkälle jalat pään päälle, sitten työntö oikealla kädellä ja paino vasemman päälle, sitten "oikea käsi vasempaan taskuun" ja ojennus käsille. Nyt liike oli vain työntö alakohdassa, puf, very easy skill. Diamidovin lisäksi Jarov opetti minulle 15 minuutissa alavoltin. D-osa jota olen treenannut 2 vuotta. Kuppiasennosta taittoon, työntö käsillä, otteen vaihto ja ojennus käsille. Easy skill. Aiemmin tein kaarelta kuppiasentoon ja siitä työntöä suoraan käsille. Meidän pitäisi saada pitää kuukauden maajoukkueleiri niin että Jarov on siellä valmentamassa. Aivan uskomaton jätkä.
Mutta nyt juna alkaa lähestyä määränpäätään ja mun ei tarvitse keksiä enempää tekemistä ajankuluksi. :D Eli ensi kertaan siis.
Auf Wiedersehn!

Treeniä treeniä, joulu, treeniä...

Heippa taas pitkästä aikaa, lukijat. (jos teitä on...)
Paljon on virrannut vettä siltojen ali sitten viime blogauksen. Mutta eipä tässä ole ollutkaan ihmeempiä asioita kerrottavana. Parin viikon loma Osijekin reissun jälkeen ja sitten treeniä, väliin viikon joululoma sillä aikaa kun mylly oli rempassa ja nyt taas treeniä. Vaikka onhan tässä nyt treenit kulkeneetkin. Nojapuilla on monta rautaa tulessa, samoin hevosella, ja täytyy sanoa ettei sieltä ahjosta ole mitään kiinalaista murometallia tulossa ulos. Renkailla aika on mennyt tekniikoiden hiomiseen, uuden alastulon treenaamiseen ja pääosin voiman tekoon. Elikkä liiketreeniä tämä on ollut, perusjunnaamista.
Ja sitten vähän siitä myllyn rempasta, työn alla oli siis jo pitkään valituksen aiheena ollut palamonttu. Sinne kun ei voinut ilman patjaa tehdä mitään, muutoin kolisi kantapäät pohjan läpi betoniin. Nyt on trampan päädyssä uusi palamonttu, ja isompi monttu on rekin toiselta puolen palamonttua ja toiselta puolen mattomonttua kattaen renkaiden, nojapuuaisan, hypyn ja volttiradan alastulot. Ja se on Spiethin monttu eikä mikään Gymnovan "Hästens"-malli joka hajoaa yhteen alastuloon jos ei ole kovaa mattoa mattomontun päällä. Eli saa tulla kovaa ja korkealta. Se on tosin vielä aika jämäkkä, (lue: uutuudenkarhea) eli ei siihen ainakaan vielä voi tulla päälleen alas, muuten kuolee (no ei ehkä kuole, mutta sattuu aikas kovasti). Seikka, jonka uskon antavan meille tilaa myllyyn. (Kova monttu ajanee teamgymit kisikselle treenaamaan hyppyä, minitramppaa ja volttirataa) Eilen jo yksi tyttöjen ryhmä valitteli uutta monttua surkeaksi koska he eivät voi enää treenata alastuloa koska se on niin kova. Mutta kyllä se siitä pehmenee, Stuttgartissa leirillä ollessamme pääsimme kokeilemaan samanlaista monttua, ja se oli pehmeä. (Se on kylläkin jo 10 vuotta vanha :D) Pakko sen montun on olla alkuun kova, jos se olisi heti alkuun optimaalisen pehmeä, menisi se käyttökelvottomaan kuntoon parissa vuodessa.
No joo mut, eiköhän tässä ollut nyt tarpeeksi tällä kertaa, pitää tästä siirtyä kyökin puolelle safkaamaan kinkkua ja laatikoita ennen kuin lähden taas myllyyn treenaamaan.
Ciao!

WorldCup Osijek SR Finals.

Uijui! Onnistuin siinä mitä en pitänyt mahdollisena, eli paransin suoritusta karsinnasta. Ja millä marginaalilla! Tein finaalissa parhaan sarjani josta tuli pisteet 14,725. Virheitä joihin itse kiinnitän sarjassa huomiota että en tajunnut pitää ekaa schwalbea täyttä 2 sekuntia ja alastulossa oli pomppu. Näistä ehkä molemmista 3 kymppää vähennystä kummastakin. Muuten pirun hyvä sarja! Linkki siihen tästä. Ja finaalin tulokset on tässä. Kärkeä vastaan ei oikeastaan ollut vielä mahkujakaan. Edelle menivät Alexandr Balandin 15,825 RUS, Denis Ablyazin 15,175 RUS, Matteo Angioletti 15,100 ITA. Ja jätkillähän oli lähtöpisteitä 6,8 & 6,4 & 6,4 eli en oikein parempaakaan pysty omalla 5,9:lläni. Tuohon sarjaan pitää vaan saada se tuplatupla alastuloksi ja lähdöt 6,3:een. Sitten sillä alkaa jo pärjäämään. Kaikenkaikkiaan tämä viikonloppu oli erinomainen päätös tälle kisakaudelle. Nyt sitten olisi 2 viikkoa vapaata salilta ja sitten alkaa kova treeni ensi kevättä varten. Tavoitteena on saada se rengassarja 6,3-lähtöiseksi ja loppupinnat päälle 15:n.
Minä kiitän ja kuittaan, tämä oli hyvä kisakausi! Muilla jatkuu vielä Stuttgartin ja Glasgowin maailmancupeilla mutta minä lähden lomalle ---> Kaksi viikkoa intensiivisesti kuorkin ratissa että saan edes jotain fyrkkaa säästöön! :D

Kauden viimeiset kisat: PEM Turku & WC Osijek

Moikka taas, viime kerrasta onkin jo jonkin aikaa.
Rotterdamin MM:ien jälkeen seuraava kisa oli viime viikonlopun PEM-skaba. (Pohjois-Euroopan mestaruus) Paikka oli Turun kupittaa-halli. Joukkueena tehtiin hyvää tulosta, vaikka itse möhlinkin nojapuut ihan keturalleen (vaihteeksi) ja hepalla käynnissä ollut kauden paras sarja kaatui alastulon putoamiseen. Renkaat ja hyppy sen sijaan olivat hyvää tekemistä. Lauantain joukkueskabassa tuli renkailta 14,750. Finaalipäivänä sunnuntaina ei ollut niin virkeä ja hyvä fiilis kuin lauantaina, mutta renkaat kulki siitä huolimatta. Loppupinnat 14,600 jättivät Norjan Espen Jansenin 0,850 pinnan päähän kakkoseksi. Harmittaa vain että Tanska ei ollut taloudellisista syistä skaboissa mukana, Mathias Lee Hansenista olisi ollut kilpakumppaniksi renkailla. On se nyt tullut jätettyä taakse PM:n jälkeen sekä EM:eissä että MM:eissä. PEM-finaalit löytyy vielä jonkin aikaa yle areenalta jos joku tätä blogia lukee ja kiinnostaa nähdä. Taisi olla nimellä "kansainvälinen voimistelukilpailu".

Ja sitten maisema vaihtuu, lentäen Budapestiin ja sieltä vuokra-autoilla Osijekiin. Maat siis Unkari ja Kroatia, päivä torstai 4.11.2010. Illalla käytiin ottamaan tuntumaa kisatelineisiin. Ai niin, kisa siis maailmancupin osakilpailu, kategoria A. Viime vuonna täällä oli Gymnovan telineet, tänä vuonna uuden Spiethit, jes! Renkaat oli tosin vähän omituiset. Ne on ilmeisesti uutta mallia kun yläpalkki on leveämpi kuin niissä mitkä löytyy lämmittelyhallista ja Helsingistä. Eipä siinä mitään, niillä mennään mitä annetaan. Kisapäivä perjantai lähti käyntiin hyvien yöunien jälkeen kevyellä aamupalalla. Fiilis ennen renkaita ei ollut kovin hyvä; jännitti enemmän kuin missään kisassa tällä kaudella ja oli epävarma olo. Kaikki kuitenki kääntyi parhain päin siinä vaiheessa kun oli bodi päällä ja käsimerkki tuomarille näytetty. (Ei siis keskari vaan toinen käsi suorana kattoa kohden) Voimaosat olivat rutiininomaiset, eli tosi hyvät. Jonassoneissa oli vähän vaikeuksia, ne menivät nojan kautta eivätkä olleet jouhevat ja jättiläisissä kässärit huojuivat lähes vaarallisesti. Alastulossa tuli pieni pomppu, mutta kivi vierähti sydämeltä kun se kuitenkin tuli jaloilleen. Tämä sarja ansaitsi pisteitä 14,250 verran, mikä oikeutti pääsyyn finaaliin 5. sijalla. Kärjessä olivat Balandin (RUS, 15,500) ja Angioletti (ITA, 14,950). Heihin ei taida huomenna olla mahiksia mutta edelläni on 2 brassia toinen kympän ja toinen kahden päässä, eli heidät olisi mahdollista ohittaa. Täytyy vaan saada huomiselle kevyempi fiilis kuin tänään ja tehdä parempi sarja. Se tulee olemaan hankalaa, tällä kaudella on joka kerta finaali mennyt vähän huonommin kuin karsinta, johtuen siitä että edellispäivän ponnistukset painavat finaalissa. Toivotaan että huomenna käy toisin. Nojapuista vielä sen verran että... oli ihan pirun hyvä sarja!! Tänään oli omat mannat mukana ---> kädet ei lipsuneet vaan jättiläinen ja tippelt olivat tosi hyvät ja ilmavat. Muutenkin sarja oli tosi hyvä ja alastulo olisi tullut paikkaan ellen olisi ollut niin järkyttynyt siitä miten hyvin sarja meni että pomppasin 0,1 pinnan verran taaksepäin. Loppupinnat 13,400 ei riittäny finaaliin, pitäisi saada tohon sarjaan lisää vaikeutta että sillä pärjäisi kansainvälisellä tasolla. Nyt siinä on vaivaiset 4,8 lähtöjä.
Mutta, semmoisia fiiliksiä nyt, huomenna tulee lisää rengasfinaalin jälkeen!

MM Rotterdam 2010 part II

Terveisiä taas Rotterdamista. Se on nyt kisa ohi. Joukkueena tehtiin hyvä kisa, 320 pisteen tavoitteestä jäätiin vain vajaat 3 pinnaa. Hevosella tuli eniten härsimisiä, 3 tippui ja Ilkka tuli alastulon hepan väärälle puolelle, yhteensä annettiin muille tasoitusta n. 5 pinnaa hepalla. Ja sitten enempi omista tekemisistäni, nojapuut oli ihan fiasko. Heti alkusarjassa rupesin ajattelemaan jättiläisessä liikaa sitä etteivät jalat vain osuisi mattoon (mistä tulisi 3 kymppää vähennyksiä) ja koukistin jalkoja jo laskussa mikä sotki koko liikkeen rytmin totaalisesti josta seurauksena oli putoaminen. Mannakupilla vierailun jälkeen kädet luistivat tippeltissä ja munasin senkin liikkeen. Kaiken päätteeksi tein vain kerätuplan allastuloksi. Loppupinnat 10 ja risat. Onneksi muut tekivät hyvin nojiksilla niin munaukseni ei satuttanut joukkuetta niin paljoa.

Rekillä oli ongelmia pujotusmuljauksen kanssa, en saanut sitä ojennettua ulos vaan pyörähdin yhden extrakierroksen tangon lähellä ennen kuin tuikkasin sen vaakatasoon ulos (pitäisi ojentaa käsille).

Sitten yksi teline välissä ja valmistautuminen hepalle. Sarja lähti hyvin liikkeelle, Sivadossa (taakse matkustus) oli vähän ongelmia mutta sain sen kuitenkin runtattua, wendeswingien jälkeinen nousu kaarillekin meni, siinä vaiheessa jo ajattelin että ”Jes, tää menee läpi” mutta sitten tipuin fransussa, FRANSUSSA, ei helkkari, ei siitä pitäisi alas tulla. Taas sitten vauhtia mannakupin kautta ja alastulo kunnialla.

3 epäonnisen telineen jälkeen jännitti mennä renkaille, en tiennyt yhtään mikä nyt olisi kunto. Etukäteen olin uumoillut että onnistuneella sarjalla olisi mahkut saada 14,400. Aiemmat ennätyspinnat kv-kisasta ovat 13,975 viime vuoden MM:eistä ja tämän vuoden Ghentin maailmancupista. Siihen sarjaan olen parantanut lähtöjä 0,4 pinnaa. Alku meni hyvin, jättiläisissä pientä virhettä ja alastulossa 3 kympän askel. Sen jälkeen ajattelin että ”helkkari, meneeköhän edes 14 rikki”. Loppupinnat olivatkin 14,525! Heikki oli sarjani ajan seisoskellut yhden E-tuomarin takana ja kertoi että ennen jättiläisiä sarjassani oli 0,3 vähennyksiä. Ihan pirun hyvin! Kisan jälkeen loppuverryttelyjä tehdessä mietin että tuplatupla loppuun paikkaan ja siinä olisi ollut 15,200 loppupinnat. Tässä on nyt näköjään hyvä kunto ajatellen ensi kevään EM:jä. Sinne vielä vähän parannusta jättiläisiin, tuo uusi alastulo ja heilaus nojavaakaan sarjaan niin siinä olisi lähtöjä 6,5 ja loppupinnat jopa 15,400 luokkaa. Kyllä tässä nyt jäi renkaiden ansiosta hyvä maku suuhun. Hyppykin meni vielä hyvin, teipatulla nilkalla tuli kasamatsu pikkupompulla.

Nyt vaan jännätään riittääkö Tomin 16,016 keskiarvo hypyn finaaliin, tällä hetkellä Tomi roikkuu sijalla 5. Itse odotan mielenkiinnolla sitä monesko olen lopputuloksissa renkailla, tällä hetkellä 21. Finaalipaikka on tällä hetkellä katkolla pistein 14,800 eli alastulo paikkaan niin olisin nyt sijalla 8. Ai että, mähän alan olla ihan kova jätkä renkailla. :)

MM Rotterdam 2010 part I

Vähän ensitunnelmia Rotterdamista. Puitteet on aivan mahtavat, kisapaikkana toimii Ahoy-arena. Treenisaleja löytyy samasta hallista 6 kappaletta, 3 miehille ja 3 naisille, joten ruuhkaa telineille ei pääse syntymään. Telineet on Janssen & Fritsenit ja tuntuma niihin on yllättävän hyvä. Nojapuut on jämäkät, renkaat joustaa hyvin ja heppakin on kulkenut nyt jopa paremmin kuin kotisalilla. Miinuksena telineistä mainittakoon hyppylaudat, ne on ihan älyttömän löysiä. Moni maa niistä koetti protestia vääntää, mutta ei niitä nyt kuulemma saa vaihdettua, että pitää vain yrittää tulla toimeen asian kanssa. Itselläni lähti keskiviikon treenissä kasamatsu niin huonosti että hyvä kun jalat osuivat mattoon ennen käsiä ja päätä. Nilkat ottivat siinä vähän damagea ja tänään tuo vasen nilkka on vähän väliä vihoitellut. Ei se onneksi tuntunut podium-treenissä renkaiden alastulossa. Mutta hyppyyn en viitsinyt tänään koskea. Saa nähdä hyppäänkö lainkaan ennen maanantain kisaa. Hyppy on meillä viimeinen teline niin sitten sillä ei ole niin väliä että sattuuko vai eikö.
Jumpan ulkopuolisista asioista mainittakoon että hotelli on hyvä, vähän äänieristys on jäänyt rakennusvaiheessa puolitiehen mutta ei se ainakaan vielä ole unia haitannut. sekä hotellista että kisapaikalta löytyy wi-fi joten saan internetin selailun ja facebookkailun lisäksi päiviteltyä tätä blogiakin. Kaupungilla en ole vielä pahemmin ehtinyt pyöriä, mutta se vaikuttaa ihan kivalta. Kohta tästä lähdetään junalla Amsterdamiin. Käydään katsomassa vähän että mitä se Olli oikein duunailee siellä Cirque du Soleilin riveissä. :)